Nämä sanat tuli minulle mieleen, kun katselin ihan vaikka tämän päivän Insta-postauksiani. Instaanhan jaan nykyään kuvia perhepuuhista,ja sieltä jaan ne tämän blogisivuston FB-sivulle, josta seuraajat voivat ne nähdä. Edelleenkin paastoan Facesta, sen verran jos jonkin jakaminen vaatii siellä pyörähdystä ,niin sen teen. Oma henkilökohtainen profiilini huutaa tyhjyyttä ja päivittämättömyyttä, mutta minun elämäni on niin paljon muutakin kuin minä henkilökohtaisesti Facebookissa, joten tuumin että ajatusteni kuuluukin kulkea perheblogin kautta maailmalle, ja ehkäpä tavoittaa ihmisiä, joita meidän elämä koskettaa ja sivuaa, joille voisi tarjota jollain tasolla vertaistukea jne. Facebookista kieltäytymisessä on vain yksi huono juttu- kuulun useaan oikeasti fiksuun ja tärkeään ryhmään, mutta vasta paranemisvaiheessa oleva addikti ei voi kuvitella milloinkaan olevansa kohtuukäyttäjä. Niimpä minäkään en vielä kuvittele olevani FB:n kohtuukäyttäjä, eli kieltäydyn siitä niin kokonaan kuin suinkin mahdollista. Ryhmien sisällön menetys tietenkin harmittaa, mutta toisaalta voin saada samaisia tietoja ehkäpä muutakin kautta, kuin roikkumalla niissä ryhmissä. Tämä on tällä hetkellä tiukka linjani, en osallistu edes ryhmiin. Kohta aion poistaa Mesengerinkin puhelimesta, katkaisen yksitellen linkit sinne, mikä tuottaa minulle riippuvuutta. Huom, kohteena vasta netti, ei siis suklaa, vieläkään....

Niin paljon mukavia aiheita ollut tosiaankin tänään,ja niin onnistuneiden tähtien alla kaikki toiminut, ettei voi olla kuin tyytyväinen! Samaa mieltä oli mieskin, vaikka siihen mennessä kun juttelimme tästä, meillä oli ollut vasta onnistunut ruoka ja nuorimman tyttären tekemä onnistunut, herkullinen mokkapala. Sen jälkeen lähdin lasten ja parin lapsen kaverin kanssa uimarannalle, ja sekin reissu oli onnistunut. Jopa minä menin uimaan ja viihdyin uimassa liki tunnin! oh-hoh! Iltatoimetkin menivät vielä onnistuneesti ja sitten istuimme viilenevällä pihalla vielä hyvän tovin kahdestaan jutellen, joten iltahetkikin oli onnistunut. Sitten saattelin miehen nukkumaan, ja suosiolla jäin itse kirjoittamaan ajatuksiani, jotteivat ne karkaa liian odottelun takia. 

Elämä on jotenkin hirmuisen hyvää juuri nyt. Pitkän "jääkauden" jälkeen kun olen alkanut sulaa, muuttua enemmän tunnistettavammaksi minuksi, saanut taas rentoa otetta itseeni ja mielentyyneyttä aivan yllättävän paljon, se kaikki tuntuu niin mielettömälle. Olen pystynyt vaikeuksitta lukea jopa kirjoja.Olen jaksanut keskittyä minulle pitkään tulleeseen Voi Hyvin -lehteen niin, että oikeasti jaksan lukea, keskittyä ja jopa tajuta mitä siellä kirjoitetaan. Ja tästä lehdestä aivan off topic- huomio: tykkään sen uudistuneesta kansimateriaalista! Niin, onko älytöntä, mutta minusta tuollainen hiukan vanhahtavan oloisen tuntuinen sormissa, mattapintainen lehdenkansi sopii tuolle lehdelle paremmin. Onhan lehti itsessään täynnä itsehoitoa, henkisyyttä, luonnonmukaisuutta, ekologisuutta jne. Asioita joita arvostan ,kannatan ja pyrin toteuttamaan omassa elämässä. 

Siitä tulikin mieleen, että sain lauantaina pakettiautomaattiin tulleen lähetyksen Jolie Organics- liikkeestä. Olin kokenut jonkinlaisen shampookriisin, ja koskapa rakas mieheni oli jo muutamaan otteeseen ystävällisesti tarjoutunut tuomaan meille Cittarista tai Prismasta jotain (kakka) shampoita,ja minä yrittänyt yhtä ystävällisesti kieltäytyä niistä, vakuutellen että "kyllä minä itse ostan shampooni", ja kun se hetki kolkutteli ovella, että suihkunurkkauksen shampoot olivat joko käytetty hiusten pesuun, taikka toisiksi nuorimman lapseni suihkuleikkien kautta suoraan lattiakaivoon, päätin Instamainoksen innoittamana kurkata mitä Joliella oli tarjottavanaa. Ja olihan siellä. Tilaukseen meni kolme shampoota ,hoitsikka ja kasvihiusväri. Minä se aina kokeilen niitä,vaikken ole nuoruudenajan hennavärjäilyjen,ja viime kevään savivaalennuksen lisäksi saanut niillä kummoisia tuloksia.Liekö syynä ollut nyt väärin valitut sävyt (näin uskon) vai hiusteni liki huvittava itsepäisyys koskien kaikkia toimenpiteitä, mutta merkittävää värimuutosta en näe. Toisaalta en tarkkaan edes muista hiusteni väriä, sillä eipä tässä juuri enää eletä narsistista kehitysvaihetta peiliin töllötyksineen,itseihailuineen jne, joten tokkoko tuo niin ihmeellistä, etten muista hiusteni väriä. Silmienväri on edelleen sininen ja ihonväriltäni olen valkoinen, paitsi näin kesäisin kyllä aika ruskea kumminkin. Tämäkin kasviväri oli lasikulhoon sekoittaessani sitä, herkullisen levänvihreää mössöä, samanlaista kuin hennavärikin, joten taidan seuraavaksi suttailla ihan sillä vanhanaikaisella hennalla. Kasviväreissä on kyllä se aivan tajuttoman mainio puoli, että niitä voi käyttää todella usein! Hiukset vain tykkää, kun saavat hoitoa kasveilta. 

Pari muutakin juttua on tullut nyt tilattua. Postissa taitaa odottaa tilaamani Hamam- pyyhkeet....OLETKO TUTUSTUNUT???? Varoitan, niihin saattaa hurahtaa! Itsellä oli yksi ennestään ja miehellä oli yksi (aivan uusi) jonka ystävällisesti adoptoin itselleni. Ja koska ne on niin ihania, piti tilata muutama lisää. Oikeasti, Googlaapa tämä ihanuus, kokeile ja rakastu :) 

Aloitin siis peruskurssin Luonnon Salaisista voimista, jo edesmenneen Esko Jalkasen oppien pohjalta. Menossa on jo kolmas osa. Kuljen kurssia eteenpäin aika paljonkin kuulostellen, sillä minähän en ole pappia kyydissä,eli ensikertalainen henkisten asioiden äärellä, vaan takana on oikeastaan 23 vuotta, ja se vuodet ennen kuin opettajani siirtyi henkimaailmaan. Uskoisin olleeni erityislaatuinen jo pienenä. Minulla oli hyvin värikäs päänsisäinen maailma jo varhain, ja yhtenä kesänä leikin kesäsiirtolassa pienien oranssihiuksisten tyttöjen kanssa, joilla oli kaikilla samanlaiset mekot. He olivat Tulitukkia, mutta kukaan muu ei niitä nähnyt. Siksipä piirsin heidät, mutta ei he kellekään muulle avautuneet. Leikin niiden kanssa kesäsiirtolatalon yläkerrassa,sellaisessa kohtaa jossa narisevat kapeat portaat meni ylös ja siinä oli joku tasanne ja pieni ikkuna ulos. Siellä istuin yksin- siis Tulitukkien kanssa. He opettivat ja kannustivat minua hyppimään hyppynarulla,kun hypin, olin niin keskittynyt että ajatukset saattoivat leijailla muualla. Minulla oli muunkinlaisia tyyppejä kavereina, tuttavina, ne vain ilmestyivät ja jutustivat aina jotain. Koskaan en tehnyt mitään pahaa, joten mitään sairaita hallusinaatioita ne eivät olleet, ja olinhan kai aika kiltti lapsi muutenkin,lapsena siis. Mutta nämä olennot auttoivat minua kestämään kun kohtasin sitä perkeleellistä kiusaamista aina päiväkodista lukioon saakka. Minulle valkeni jo hyvoin varhain se tieto, että kiusaajia kohtaan tunsin oikeastaan vain sääliä. He eivät tienneet mitä tekivät, ja kuinka he vain omalla käytöksellään näyttivät, kuinka alhaisia he olivatkaan. Tätä samaa mentaliteettia olen koettanut opettaa omille lapsille heidän kohdatessa kiusaamista. 

Kurssin myötä eteeni siis aukeaa hiukan erilaiset näkymät henkisyyteen. Apuvälineeksi sain varvun, jolla voisin koettaa etsiä bioenergiakenttiä ja paljon paljon muuta. Myös heiluria kannustetaan kokeilemaan,ja siitähän minulla onkin jo kokemusta. Nyt sain kurssilla hiukan perehdytystä heilurin kanssa työskentelyyn, joten odotan innolla sitä hetkeä, kun u s k a l l a n  alkaa sitä taas kokeilemaan. Varpuunkaan en ole uskaltanut koskea, se on täysin uusi tuttavuus. En epäile etteikö tultaisi juttuun, mutta haluan ensin selkeän kuvan, mitä sillä haluan puuhailla, ennenkuin alan sen kanssa kotona taikka pihalla tai vaikka läheisessä metsässä ketään sohia. Mieleen nousee jostain ikivanha vitsikuva varpua käyttävästä ihmisestä, joka lopulta joutuu juoksemaan tuhatta ja sataa, koska varpu kiskoo häntä jonnekin. No varpu ei toimi onneksi ihan niin, mutta oma keskustelu siihen ryhtymisestä on tehtävä. Tämä kurssi tosiaan tarjoilee tätä asiaa hiukan eri vinkkelistä, mihin olen tottunut. Olen ollut herkkänä ja herkistynyt hiukan erityyppisiis juttuihin, ja sanasto hiukan huvittaa joissain kohdin. Yritän kuitenkin kurssin ohjaajan sanoin ymmärtää sanastoa, onhan sen "luonut" mies,jolla on karumpi kielikuvamaailma kuin vaikkapa minulla. Paljon karumpi, ja myös miehisen jämpti. Jumalasta ja henkimaailmasta ylipäänsä puhutaan pelkistetysti "Yläkertana" .Joten, koskapa meillä on jo kirkas tetraedri , niin halusin sinisen. Sinisellä on hiukan eri ominaisuudet.Jos en väärin muista, ja koskapa muistipolkuani tässä potkin niin paljon, että saan näkyväksi auton takaluukun Olkahisten kirkon takaoven tykönä, josta lastasimme nuorimman muksun kastejuhlan antimia sisään, ja sain tätini lahjaksi lapselle lähettämän (vaiko mummon ostaman) kirkkaan tetraedrin. Päivä on ollut 31.3. Nykyään silläkin päivällä on toinenkin merkitys, mikä taas puolestaan hauskuuttaa minua sillä elämänsaralla, jota kutsun "tarkoitukseksi". 

Siispä tällaisia pikkuisia uuden elämän iloisia tuulahduksia tullut shoppailtua. Ja jottei maallista majaammekaan unohdeta, tilasinpa satsin ylijäämä elintarviketta Matsmartilta. Fiksua tai ei, parikymmentä kiloa kaikenlaista sieltä on nyt tulollansa (myös lapsille karkkia, minähän varmaan olen niin lujatahtoinen etten sellaisiin lankea) Sokeriarvot ovat muuten asiasta puheenollen olleet ilahduttavan hyvällä tasolla. Ennen muuttoa paastosokerit hilluivat päälle seiskan, nyt on parhaimmillaan oikeasti liki yhden yksikön lasku havaittavissa. Joten mitäs niistä psyykkisistä kuormista suhteessa terveyteen sanottiinkaan????

Näin se taas ilta vierähti ja tarinaa tuli. Kommentoikaa joskus mitä olette mieltä jutuistani ? Vai onko jo niin kummallista settiä,ettei kykene enää sanaakaan sanomaan ? Olen sanonut usein, että olen outo mutta vaaraton, ainakin niille jotka kohtelevat minua ja rakkaitani hyvin. En ajatellut muuksi enää muuttua tässä iässä, mieheltäni kysyin yhtenä iltana että kestätköhän sinä minua jos tästä vielä hörhömmäksi rupean. Kuulema homma on ihan bueno kunhan ei tarvitse alkaa vetämään salaatiksi voikukanlehtiä jne. Oli ihan pakko muotoilla vastausta,sillä minusta seKÄÄN ei kuulosta hullummalle. Vastasin sitten jotain koivunlehtiteestä ja muista luonnonantimista, kuusenkerkistä jne. Hänellä on oikeasti itsellä paljon luontaista käytössä,mutta koska minä en ole vielä tätä hänelle esitellyt, ei hän kai osaa ajatella mitä kaikkea hyvää ja fiksua luonnosta löytyy. Koivuvastat ovat hänenkin lempijuttujaan,. joten seuraavaksi kun pystyn menemään saunaan,ja mikäli meillä on siellä ihan tuoretta koivua tarjolla, pidänkin pikku luennon vihtomisen terveysvaikutuksista, jotka hän varmasti kyllä tietää. Mutta niin,ehkemme ala popsia voikukanlehtiä ihan juuri, mutta kenties joskus?? 

Hyvää yötä ja huomenta!!  Nyt voisi kipata viimeisen lasillisen vettä tuosta litran pullosta jonka tässä kirjoittaessa olen hörppinyt, ja kiirehtiä vaakatasoon. Olla ihan muinanaisina, että "ihan ajoissa tulin nukkumaan" ;) 

ps. Instassa meidän elämää ja vähän muutakin.