Mikähän siinä oikeen on, kun lapset on poissa viikonlopun, pitää itse sitten keksiä tekemistä ihan urakalla?

Tiedossa ja suunniteltu oli kyllä aitaprojekti, että nyt se vaan pitää tehdä. Arki-iltana ei edes yritetty alkaa. No perjantaina olin ensin ajellut itseni läkähdyksiin jo muita ajoja, eli koti-perheneuvola- koti, ja hiukan myöhemmin koti-isilä-koti, ja saavuin kotiin vain hetkeksi hakemaan murua mukaan. Kaksistaan lähdettiin sitten kierrokselle koti- Bauhaus (aitaelementit ja verkko)- Puuilo (aitapylväät ja jotain muuta roskaa)- Prisma (jonne ei minun kipeytyneet kintut enää taipuneet,vaan muru meni sinne yksin)- koti. Iltahan se jo oli kun kotiin päästiin, lupaava aloitus lapsivapaille ;)  

Lauantaina herättiin tahtomme vastaisesti aikaisin, koska joku hiiviskeli meidän keittiössä, ja tietojeni mukaan ketään ei pitänyt olla paikalla... Noo esikkohan se oli päättänyt tulla laittamaan aamukahvit vanhuksille. Eipähän siinä sitten muuta kuin hissukseen heräilyä, ja alkoivat sitten muru ja esikko roudata kamoja takapihalle. Aidan pätkäähän siinä syntyi kyllä, mutta vaille se vielä jäi. Pihaprojektin lisäksi meillä oli kasa kaiuttimia ilmestynyt huusholliin. Niin ja vahvistin ja subbari. Niille kytkijää ootettiin koko päivä, kun Taikurin ja poikkiksen piti tulla jo hyvissä ajoin meille, sillä poikkis on kova hifistelijä, ja oli vallan innoissaan murun äänentoistolaitteistosta- joka siis nyt muutti meille :) Olihan se jonkin mittapuun mukaan hyvissäajoin, kun klo 22 nuoripari ilmestyi meille. Mutta 23 mennessä kajarit oli asennettu ja poppi raikasi niin,että piti pyytää hiljentämään. 

Sunnuntai aamuna saatiin nukkua rauhassa. Minä heräsin nyt aiemmin, laittelin kahvin ja hiivin sitten murun viereen sitä silittämään ja herättämään. Välillä näinpäin, hän yleensä arkiaamuna tulee silittämään ja pussailemaan minua niin, että herään. Vaikka herätys tuleekin ennen kuin kelloni kilisisi,niin en pane pahakseni- onhan se ihana tapa herätä! Joten ajattelin käyttää samaa metodia muruun,ja kyllähän sieltä kahviseuran sainkin. Mentiinkin nyt testaamaan aidattua pihaa ja pihakalusteita ihanaan aamupäiväaurinkoon, ja siinä kuluikin hyvä tovi istuskellessa. Murukin otti elbaa ihan kunnolla, hyvä ettei silmät pyörinyt päässä kun niin nautti, niinkuin minäkin, tietty :D 

Samalla oleskelulla tuli kukkalaatikot väliaitoihin ja niihin yhteensä 4 laatikkoa.Minua vähän kuumottaa millaisia kukkia osaisi nyt laittaa niihin, mitä siis haluan???? Hitsiläinen! Jotain roikkuvaa vois olla, mutta kun en varsinainen hortonomi ole, niin on hiukan hakusesa nuo kukkanimet. Keittiön ikkunalle sain pitkään haaveilemani yrttitarhan, se on kyllä ihana.Joten kyllä minäkin pikku hiljaa opin, ja osaankin jotain, kun saan rauhassa tuumia ja puuhailla. En ole minäkään kiireisen käskettävä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin menen ihan jumiin jos kauhean nopeasti pitäisi osata/hoksata/päättää/tehdä jotain. Niin, tämän ominaisuuden takia sain jopa vanhempani hermostumaan minuun niin ettei ole kiinnostanut yhteyttäkään enää pitää. Mutta mikäpä minä siihen olen sanomaan, kun aina olen sanonut kaikille, jopa sille nykyisellä exälle, että ei minun kanssa tarvi olla jos vaikeaa on ;) Ei kenenkään tarvi. Onneksi jotkut sentään haluaa, ja lapsi-paroilta ei vielä kysytä. 

Sunnuntain iltapäivällä oli pakko laittaa murulle jarrua päälle- meillä olisi enää muutama VAPAA tunti aikaa vain rentoutua, ja hän luuli että kaikki hommat pitää tehdä ennen lasten tuloa. Hyvin ne loputkin jutut sujui vaikka lapset olivat tulleetkin, oikeastaan jopa hauskemmin, kuin olisi mennyt ilman heitä. Murullekin oli pieni oppitunti tässä, että toisinaan on paljon parempikin tehdä juttuja silloin kun lapset ovat kotona. Nähdä ihan reaaliajassa heidän reaktionsa muutoksiin, jotka koskee heidän tilojaan tai juttujaan. Voi miten iloiseksi tuli keskimallin teinit jotka jakavat huoneen, ja siihen huoneeseen saatiin nyt omat sänkylamput molemmille, tuli kello seinää ja alapedillä nukkuvalle asennettiin verhotanko ja verho siihen, että sai omaa rauhaa. Voi sitä ilonfiilistelyä, luulen että murukin tajusi sen "jutun", miksi kannattaakin puuhailla lasten läsnäollessa. Sen lisäksi lapset saavat tarvitsemaansa mallia töiden tekemiseen, ja mallia siihen, miten kotia pidetään ja miten toimitaan. 

Sunnuntai taputeltiin kasaan vielä illalla pidettävällä palaverilla, joka koski Tompan puhelin ja tietokoneaikoja. Soppari oli mieluisa ja sujui hyvin, vaikka kirjuri meinasikin kuuelmani mukaan hermostua minuun,joka värittelin vain piirustusta ja järjestelin värikyniä ;) Mutta hermo piti ja pointsit murulle- kirjurille. 

Uutta viikoa pukkaa!!!! Yhtään en pistä pahakseni,että työpäiviä on vain kolme tällä viikolla. Hyvää tätä viikkoa jokaiselle sielulle! 

Tässä vähän viikonlopun juttuja

Henkilön Marika Kiuru kuva.

Henkilön Marika Kiuru kuva.

Alempi kuva napattu ihan just NYT, eli sielläpä on aika mainio "juodaan kahvia pihalla"- ilma, jotenka ponkaisempa sinne nautiskelemaan.

Heippis!