Se on sellainen ihan omanlaisensa olotila,olomuoto -olla onnellinen.

Semmoinen minä nyt olen. Perusjutut on kunnossa, ja elämän pohja alkaa olla vakiintunut ja tasainen. Painava pohja rakentumassa hyvää vauhtia, niin ettei kippaa vaikka keinuttaisikin. Saanut käden käteen, joka pitää paremmin pystyssä,ja hellii rakentavilla energioilla minua ehjemmäksi. Perusturvaa elämään. Voi, olen niin onnellinen! 

Muurahaispeppuhan siis sai adhd-diagnoosin tuossa pari viikkoa sitten. Asiat ovat edenneet nyt niin, että lääkekokeilu alkaa maanantaina. Labrat ja sydänfilmi saatiin viimein perjantaina hoidettua,ja tänään lääkäri soitti ja antoi luvat ja reseptin.Vähän jännittää kyllä. Lääke on sama jota esikoinen aikoinaan käytti. Ihmettelen samalla kuinka olemme nyt tässä kohtaa,lääkekokeilussa, sillä minähän olen tunnetusti lääkevastainen kaikkiaan. Mutta kuten moni muukin juttu on tullut käännettyä ihan päälaelleen verrattuna "entiseen elämään", niin myös tämä. Jotenkin ymmärrän nyt tämän tarpeellisuuden,ja ilohan se on kaikille mikäli lääke toimii toivotulla tavalla.

Me murun kanssa kävimme tänään ekassa osassa nepsykurssia.Sitä suositeltiin perheneuvolasta siinä vaiheessa kun diagnoosi asetettiin. Ihan kiva konkreettinen paketti se oli, mutta kun on jo 20 vuotta touhunnut nepsy-asioiden kanssa, niin ei tässä sinällään uutta tullut, mutta vertaistukena toimi ihan jees. Tällaiseksi ensitieto-paketiksi sopisi ihan hyvin sellaisille, jotka eivät vielä tiedä siitä juuri mitään. Neuropsykiatrisista diagnooseista taikka autismikirjon oireyhtymistä. Muurahaispepun luokkakaverin äitikin tuli tavattua silmästä silmään ekaa kertaa, hänelle joutunut soittelemaan useamman kerran kun olen tätä omaa pikkumiestä etsiskellyt. Arvostan kovin sitäkin että muru tuli mukaani tuonne, vaikka hänelläkin omat kouluvelvoitteet,kuitenkin halusi järjestää ajan tuonnekin. Oli niin hyvä että hän oli mukana,sillä minä aloin "tippumaan" ,kuten eräs nepsy-spesialisti kommentoi minustakin jo kolme vuotta sitten....Keskittyminen oli vaikeaa ja jalka vispasi. Silitin murun kättä ja pyöritin sen ponnaria :)

Yhdessähän olemme sompailleet tämän perheen kanssa ja muurahaispepunkin asioita pohdittu tukka sauhuten useampaan kertaan. Perheenä toimimme ja hyvin toimimmekin. Tämä kaikki on niin suuri ilo ja onni minulle,niin erilaista kuin olen ikinä saanut elämässä kokea. Tukee ja auttaa kun illan päätteeksi saan "Fiilisöverit" ja vedän tyynyn syliin jolla rajaan oman tilan,painan kasvot tyynyyn ja tasaan oloa. Ylikierroksia nousee herkästi edelleen, ja hirmuisesti olen hahmotellut mikä tämän mun herkkyyden aiheuttaa- että näitä övereitä tulee. Tietenkin tiedän ja tiedostankin että olen erityisen herkkä,joka on siunaus ja kirous.

Mutta hei, KESÄ!!!! Täällä on ollut ihan mielettömän kuumia ja aurinkoisia päiviä,ja olen saanut taas sydämeni kyllyydestä grillata itseäni, niin että rusketukset on jo kohdillaan. Tänään täällä ropsautti vettä, no se on ihan ok, kunhan ei tavaksi ota. Pihakin on alkanut näyttää niin kivalle, kun sitä on kalustettu ja tuotu pari puskaa murun partsilta pihalle. Laatikot odottaa vielä kukkia, ne pitäis ottaa ihan asiakseen. Tässä on joutunut opetella kukkaihmiseksikin, kun ei ole enää kukkaspesialisti hollilla. Mutta kun on pakko vaan itse tehdä vaikkei ihan heti osaisikaan..siitä se lähtee ;) Ja se ilo kun jotain vähän niinkuin osaa, vau! Yrttitarhan istutus oli oikea uroteko :D

Insta on taas auki! Tervetuloa seuraamaan. Yritän profiloida näitä omia somejuttuja,ja pohdiskella missä mediassa tulevaisuudessa riekun. Tämä on osa suurempaa muutosaaltoa, joka on nyt aivan selkeästi laitettu käyntiin. Voi että nautin tämän aallonharjalla keikkumisesta. Vauhti on kova,se ei ole muuttunut mihinkään,eikä muutu,mutta sävy jolla mennään on muuttunut niin paljon jo nyt, ja aina vain muuttuu. Mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, ajatukset sinkoilee ympäriinsä haaveillen ja luoden ihania kuvia. Voihan se olla,että etenen yksi vaihe kerrallaan. Nyt keskityn vain piirtelemään ihoon, siis tatskat kuntoon. Kaksi kuvaa tulossa vielä,näin alkuunsa. Josko sitten piirtely ja maalaaminen voisi laajeta suuremmille areenoille kuin ruutuvihkoon epämääräisinä kuvina, joihin vuodatan tunnemaailmaa juuri siltä hetkeltä kun olen tarttunut kyniin. Ne on kyllä jänniä kuvia, pakko sanoa. 

Keveästi keskellä viikkoo siis, mukavaa loppu viikkoa jokaiselle ! 

Äitienpäiväfiilarii tähän vielä

IMG_20180513_111819.jpgIMG_20180513_201519.jpg