Ja hermot kireellä!!!!

Eli tämä meille naisille useimmillekin valitettavan tutuksi tullut pms-oireyhtymä. Tässä kuussa ollutkin taas harvinaisen hankalana, ja tänään oli todellakin se pahin päivä, oikein sellainen sukellan kaivoon- päivä. Minulla perinteisesti pahinta on olleet nämä psyykkiset oireet, eli mielialan jäätävä lasku ja ärtyisyys, mutta nyt parina viime kuuna on remmiin tullut mukaan mahan kivistys, vähän niinkuin taannoin nuorena oli ihan kuukautiskivut. Onneksi tämä mahan kivistely ei nyt vallan hurjaa ole, pientä nippaamista vain, ja tietenkin turvotus, joka tekee sen oman ilkeän olotilan vatsanseudulle. 

Nuo psyykkiset oireet ovat tosiaan raskaimmat kestää tässä hommassa.Mieliala kun ei edelleenkään, siis vieläkään, ole maailman tasapainoisin ja tyynein, niin tämänkaltaiset hermopinteet todellakin provosoivat niin järjettömän ahdistavan tunnetilan päälle, että tänään jopa ymmärsin sen yhden entisen miesystäväni edesmennyttä vaimoa,joka parvekkeelta hyppäsi. En usko että hänellä oli pimssit (pms), mutta niin hirvittävä olo kuitenkin, että niin päätyi tekemään. 

Menihän tässä sitten yksi päivä persiilleen tämän takia, mutta onneksi lopulta illalla helpotti. Liekö kevyt sokeritankkaus auttanut. Tai sitten ylipäänsä rento fiilis, semmoinen mikä meillä täällä nykyään useinkin on, koska muru ei stressaa. Tai kyllä hänkin stressaa, mutta ei saa mitään paskamyrskyä aikaan.Päinvastoin on hillitsemässä minua, ja kun hän on paikalla, olen ihan spontaanistikin rauhallisempi. Sellainen hyvä vaikutus olisi ihan suotavaa kumppanilla ollakin, eikös?

Sunnuntaina päästiin kyläilemään ja tutustumaan mielettömään mini-ihmiseen. Ipana piti miniä sylissään aivan haltioissaan, ja oli koko ajan että "katso miten pienet sormet" ja " voi miten pieni tää vauva on".. Koko päivähän siinä meni kun ei ollut ystävää nähnyt kunnolla pitkään aikaan,ja lähtiessä vielä piti käydä paikallisessa kauppakeskuksessa seikkailemassa ja syömässä itsensä hengiltä Raxissa... Seuraavan aamun aamupalakaan ei meinannut maistua, kun massu oli niin täynnä vieläkin. Huhu huh. Kohtuus on kai yliarvostettua?

Viikko saatiin alkuun kuitenkin aika normaalisti,vaikka tällaiset arjen ja vapaan vaihtelut ovatkin aika raskaita settejä. Ipana kerhoon ja mamma hierontaan.Hieronta oli kyllä iloinen yllätys, vaikka kävin nyt CWA:n hieronnassa, niin sattui oikein näppäräsorminen opiskelija minulle. Varasin seuraavankin hänelle. Hieronnan ja paketin hakemisen jälkeen hain murun kotoaan, Ipanan kerhosta ja menimme oikeastaan alkuun tajuamatta edes mihin päämme pistimme, kauppaan. Oikeesti, kuka hullu menee vappuaattona enää kauppaan?? No me ja muutama sata muuta. Vappuhässäköinnin takia uuvutimme itsemme kaupassa etsien palloja serpentiinejä ja munkkeja, mutta niistä saadun ilon vuoksi pakko sanoa, että kyllä kannatti! 

Olo on onneksi tasaantunut jo kun hormoonimyrskyt pääsi laukeamaan, nyt voikin olettaa ja odottaa melko tasaista oloa, ellei mitkään muut jutut onnistu kipistämään kuuppaa. Vieressä köllöttäisi hakemukset Kelaan Kuntoutuspsykoterapiaan, voi kun jaksaisi ottaa kiinni ja alkaa kirjoittamaan. Terapeuttikin olisi jo katsottuna.Niin paljon hoidettavia juttuja. Muurahaispepun vammaistuki, sitten kun lääkäri lausunnon kirjoittaa, hänen lääkekokeilu. Pöytälaatikkoa pläräsin, ja jäin hiukan miettimään, olenko maksanut sellaisia paperilaskuja, jotka pyörivät laatikossa? Ei mitään hajua milloin tulleet tai mitään. Ajatukset eivät nyt oikein ole kasassa olleet. Murun kanssa eilen juttelimmekin, että olemme molemmat omilla erityisillä tavoilla semmoisiä höttöpäitä. Minulla menee pää jumiin ärsykkeistä ja murulle iskee adhd,eikä hän sitten saakaan enää tehtyä mitään loppuun :) Sehän se tämän torpan yhteinen nimittäjä onkin, kaiken maailman nepsykirjot :D 

Hyvää vappua joka sorkalle! Olen niin iloinen, että meille saatiin sudittua kuitenkin tämmöinen lapsivappu, tyhjästä nyhjästy likimain. Ehkä tällaisia ilonaiheita kannattaa alkaa kuitenkin aktiivisemmin viljellä elämässään???

31770893_2076379379306694_55106218230766