Tuli tuossa ajellessa taas annettua ajatusten lentää.En oikein tiedä mistä tulikin mieleeni eräs henkilö, joka taannoin oli läheisesti tekemisissä minun kanssa, ja aivan yllättäen ikäänkuin käänsi kelkkansa, ja kääntyi minua vastaan, koska minulla oli todella vaikea perhetilanne, ja ex.puolison kanssa hänen toimestaan paljon hurjia tapahtumia, joista olin kertonut tällekin ihmiselle. 

Se vain poksahti päähäni tuossa ajaessa, kun ajatukseni pyörivät energioissa, siinä miten joidenkin asioiden energiat muuttuessaan muuttavat niin paljon, jonkun asian ilmentyminenkin voi muuttua,ja muuttuukin, sillä kun energia muuttuu, ilmentyminen muuttuu.Tätähän ei kaikki huomaa, eli aisti, mutta itse kyllä aistin ja huomaan,sehän on minun erikoislahjani.Lahjani ja kiroukseni.

Tämä henkilö siis äkkiyllättäen kääntyi minua vastaan, ja aikani pyristeltyäni vastaan ja koetettuani selvittää tilannetta niin järkeenkäyväksi hänellekin, että olisin saanut hänet ymmärtämään käytöksensä vääryyden. Ettei hyödytä kostaa minulle sitä, jos toinen aikuinen ihminen tuottaa vaikeuksia. Hän ei kuitenkaan kyennyt muuttamaan ajatuksiaan, joten minulle jäi vaihtoehdoksi vain poistaa hänet piireistäni. Enhän voinut antaa sen jatkua, että hän olisi tehnyt hyökkäyksiä sanallisesti ja henkisesti minua vasten. Tiesin jo silloin, ettei minun kannata haaskata voimia tätä tuulimyllyä vastaan. Ero tästä ystäväksi muodostuneesta oli tietenkin ikävä, sillä olimmehan olleet paljon tekemisissä vuosien varrella tutustuttuamme samanikäisten poikiemme kautta. 

En muista oliko seuraavat kaksi henkilöä ennen tätä, mutta joka tapauksessa tilanne oli kutakuinkin sama. He päättivät yhdistää voimansa minua vastaan, koska toimin heidän mielestään väärin, ja alkoivat hyökkäyksensä minua kohtaan. Kaikki nämä henkilöt tekivät näin siitä huolimatta, että he kaikki tiesivät kyllä mistä asiat johtuivat,ja ettei se ollut suoraan minun syytäni. Jäin silloin jo miettimään, olisiko heille kaikille ollut viisaampaa, jos he olisivat auttaneet minua sen sijaan että hyökkäävät kimppuun ja syyttävät. Sitten poistui vielä yksi tärkeä ystävä, se oli iso menetys.Heille kaikille yhteistä oli se, että he havaitsivat ongelman ja koska en kyennyt sillä sekunnilla toimimaan heidän käskyjen mukaan, he päättivät pitää minua syyllisenä, eivätkä ajatelleet että tarvisin apua.

Sittemmin hiukan samankaltainen asia tapahtui myös kahdessa lähisuhteessa,kuin myös edellisessä parisuhteessa. Minun toiminta vain kertakaikkiaan kihahti yli näiden kahden sietokyvyn,ja he poistuivat ovat paukkuen elämästäni. 

Tätä kaikkea soppaa pyöritin päässäni kun ajelimme takaisin Ikealta äsken. Ja sitten tähän ajatuskuvioon yhdistyi aamulla kirjoittamani juttu siitä,miten tilanteet ja ajatukset muuttuvat kun energiat muuttuvat syystä taikka toisesta. Se mistä aamulla kirjoitin toisaalle, oli oikeasti mielenkiintoinen seikka. Asia jonka olen pitänyt erittäin voimakkaana ja tärkeänä omalle identiteetilleni ja juurilleni kahdenkymmenen vuoden ajan, onkin muuttunut sellaiseksi, että voin luopua siitä ja ilolla luovunkin. Eli sen aika on tullut täyteen. Ja tämä on nyt asia mistä halusin kirjoittaa, ajan "loppumisesta", siitä että tietty ajanjakso joko maanpäällä taikka energioissa, on täyttynyt ,ja saatettu loppuun. Asia voi olla saatettu loppuun, vaikka maantasolla joku konkreettinen asia ei sille vielä näyttäisikään, mutta energioiden tasolla se on jo nikkaroitu loppuun, eikä mikään mitä teet maatasolla, tule auttamaan sitä. Se on ennalta näin määrätty tapahtuvaksi,se on sen jutun kohtalo ja karma,ja vaikka kuinka haluat, se ei muuksi muutu-

Kun hahmotin asiaa näin, ja toki olin sitä pyöritellyt näinkin mielessäni, näitä kahta viimeistä lähi-ihmissuhdetta(sekä parisuhdetta), kuinka ne molemmat vain kuin poksahtivat kuplissaan olemattomiin. Niihin kupliin oli varastoitunut aika paljon moskaa sisään, joten oli hyväkin että rakenteet rikottiin, maan tasalle lie, niin vain on joskus tapahduttava, että voi alkaa tavallaan nollasta ja uudelleen, ja miettiä paremmin valintoja, jottei joudu samalle radalle. Aika. Niiden aika kertakaikkiaan oli possahtaa maan tasalle, koska niin paljon kitkaa oli niissä tilanteissa välissä. Siksi en oikeastaan ollut edes hirveän pahoillani, koska ymmärsin kyllä heti paikalla, mistä on kyse. Surin vain sitä, että niiden kahden puolelta, jotka eivät näe asiaa näin rauhallisella tavalla, vaan lataavat siihen paljon negatiivista ja syyllistämistä, syyttämistä, ja itsensä pesemistä vastuusta pois, tietenkin tykittävät minuun sitä omaa negaansa. Sillä vaikka he itse päätöksensä tekivätkin, eivät he siihen täysin tyytyväisiä ole.Eivätkä voikaan olla, koska tekivät vääristä syistä. Vaikkakin, aika on ainoa oikea syy. Minä sen sijaan olen, en halua riiputtaa ketään mukanani, jolla on jotain hampaankolossa minua vastaan, tai joka ei vain halua kuulua rauhallisesti elämääni. Jotenkin kun oma toleranssi tietynlaiselle hyväksikäyttävälle ja epäkunnioittavalle toiminnalle tuli täyteen, niin tässä kohtaa oli hyvä ja helppo todeta, että rajani on tässä. 

Nämä minun rajat tulivat hyvin selväksi vasta tämän vuoden alussa. Olen vuosia kamppaillut sen seikan kanssa, että olen huono vetämään rajoja. En ole kertakaikkiaan ymmärtänyt, miten kykenen toimimaan niin, että rajani tulevat näkyviksi. Mutta ymmärsin syynkin, siinä vaiheessa vasta, kun se rajan veto alkoi onnistua. Sen aika oli nyt!  Minua oikeasti naurattaa tämä kaikki, sillä ajatelkaa nyt, elämä suuressa viisaudessaan järjestelee näitä asioita kuten me tarvitsemme ja siinä tahdissa kun olemme valmiit vastaanottamaan. Minä olin nyt vasta valmis oppimaan rajat ja miten asetan rajoja. On ollut suurta huijausta missään kohtaa luulla osaavansa asioita, kun totuus on ollut päinvastainen: niin paljon opittavaa- en vain tiennyt että tämänkin minun piti oppia näin. Nauran, ihan totta. Tämä on niin uskomattoman mahtavaa.Oppia ikä kaikki,sanotaan, ja niin se meneekin vallankin jos olet itse avoin sille,ja etsit aktiivisesti vastauksia.

Kirjoitin ajan loppumisesta toisessa yhteydessä jo hyvän aikaa sitten. Se vaan on sellainen tunne, että sen tikityksen ihan kuulee, kun mennään kohti loppua. Kohti sitä vääjäämätöntä tilannetta, että näiden energioiden yhdessä liikkumisen aika loppuu. Se on kuin tuuli, joka alkaa tuulemaan eri suuntiin. Tienhaara johon tullaan sillä kellon lyömällä,ja erotaan joko suopeasti taikka riitaisasti, taikka surullisesti, kuinka vain,mutta eron hetki oli siihen kohtaan piirretty. 

Rakenteet ovat niin upeat ,kauniit ja viisaat, kun pystyy niitä katselemaan. Niinkuin piirretään Elämäkukkaa, se on päättymätön kuvio. Energia on ikuista, aika on ikuista, mutta kaikki ne muuttavat muotoaan ja muovaavat meidän elämiä siihen suuntaan, kun niiden on tarkoituskin kehittyä.

Tämän vuoksi yritän olla ymmärtäväinen elämälle, miksi muru tuotiin minulle vasta nyt, mutta kuten hän aina sanoo, meidän piti ensin elää nämä muut jutut ennenkuin olimme valmiit kohtaamaan toisemme. Ja minun piti läpikäydä monia monia juttuja oppiakseni vetämään rajat. Nämä kaikki tarvittiin, jotta voin seisoa nyt tässä pisteessä. Kiitos siis siitä. 

Kiitos! 

(Kirjoitin aiemmin tästä henkisten aiheiden blogiini Toivontielle, sen voit lukea http://kristalvalo.blogspot.fi/2018/03/auki-lenna.html )