Täällähän sitä ollaan nyt kolmannella ja viimeisellä jaksolla tällä erää.  Eilen tulin tänne aika ristiriitaisten fiilinkien saattamana, koskapa piti jättää koko kotitanner rakkaan mieheni vastuulle. Jännää oli kuulla eilen illalla kuulumiset, vaikka uskoinkin kaiken sujuvan hyvin. Jännää kuulla, kuinka joku muu kokee ja kuinka jaksaa tuon minun työmaani.

Eilinen ohjelma alkoi minulla saapuessani aamupalalla. Oli se hyvä että tulin ajoissa, koskapa se lähtöaamu kotona oli varsinaista säätöä, enkä ehtinyt kuin hätäsesti vajaan kupin kahvia juoda. Aamupala sitten täällä aloitti viikon kivasti. Sen jälkeen suunnistin majoitustiloihin ja uuteen kämppikseen sain heti tutustua tultuani paikalle. Minullahan oli ollut kahdella aiemmalla jaksolla sama kämppis, ja nyt olikin pienoinen jännitysmomentti, millaisen naisen saan nyt seurakseni. Van hyvin kävi näissäkin arpajaisissa, sain selkeästi nuoremman naisen seurakseni ja sen seurauksena eilisen päivän aikana seuraamme sitoutui vielä yksi hyvin nuori nainen, joten saan nyt nauttia täällä taas pirteää nuorta energiaa ja saada some- koulutusta sekä tietoiskuja että hästägit on jo niin out ja noloja,et ei kannata. Kerroin että eihän tämä nyt käy päinsä koska olen niitä vasta oppinut käyttämään :D Noo, tyydyn kyllä kohtalooni olla aina hiukan jälkijunassa some-kehityksessä ( ja juuri saamani tiedon mukaan onkin ihan hyvä välttää some-sekä muuta mediamyrkkyä)

Ohjelmassa eilen oli alussa mitä kuuluu-ryhmä, joka nyt oli...njaah...vähän vaisu, koskapa tuttuja ei täällä nyt sitten ollut ainuttakaan. Siitä sitten fyssarilla käymään ja vesipatjahierontaan. Oli kyllä rankka kokemus kun juuri oli makiasti silmät luppaamassa niin jo se loppui ja herätä piti. Kivun psykilogiasta auditorio- luentoa ja ihanaa allasjumppaa lopuksi. En ole nimittäin uimaan taikka altaaseen päässyt sitten viime kuntoutuksen, niin jotta kun sinne pääsin, niin tottakai täpönä vedin jumpat, ja lopputulema olikin sitten kokolailla hyvä uupumus. Saunaan viellä lopuksi, ja totesin että nyt saapi ulkoilut jäädä käymättä, semminkin kun minulla ole edes takkia mukana :D Koska se pirun palttoo pysyttelee edelleen piilossa jossain laatikossa kotona.

Päivälliselle mentiin yhtä matkaa ja semmoiseen pöytään missä istui sen verrn tutunnäköinen mies, joka siis samassa alkuryhmässä oli, että tohti siihen mennä. Jutut kääntyi kahvin tarjoiluvajeeseen täällä laitoksessa, ja ihmeteltiin suuresti miksei ole päiväkahveja täällä, ei edes päivällisen jälkeen saa kahvia. No minun kämppiksellä oli puruja mukana joten niistäpä sitten. Siit me jäimme sitten viettämään aikaa pitkän kaavan mukaan kahvitellen ja palapeliä tehden ja höpötellen, kunnes Salkkarit alkoi. Tosin alakerrasta kaikuva flyygeli peitti äänet alleen ja Salkkarikokemus oli vähän irtonainen. Siinä me olohuoneessa oltiin siihen kasiin saakka, kunnes päätettiin jo vetäytyä huoneisiimme.

Yö oli aivan kauhea. Juuri äsken lääkärin luennolla kun hän kysyi, olisiko mitään kysyttävää nyt läkäriltä, niin meinasin paukauttaa että miksi hitossa piti rampata sen kymmenen kertaa vessassa yöllä, kun muutenkaan saanu nukuttua ja meinas jopa sängystä pudota.Kuka oikeasti pysyy 80cm leveällä pedillä koko yön? No mutta en kysynyt, mietin vaan itsekseen. Lääkärin kanssa vaihdettiin ajatukia sitten rokotteista ja keskusteltiin keuhkoahtaumataudista. Ai että minä tykkään noista vanhoista viisaista, kokemusta keränneistä lääkäreistä. Ei se enää yön tuskaan auttanut, mutta vähän lohdutti. Yön tuskiin auttoi äsken saamani faskiahieronta. On se jopa järkyttävää miten jumiin sitä ihminen voi yön aikana mennä!

Mutta mutta, tästä saisi lähteä lounaalle, jotta ehtii toimintakykytestiin fysioterapia-osastolle sitten ajoissa. Aikataulun kanssa täällä mennään, ja joskus ruokailemaan mennään kouluruokailutyylillä eli 15 minuuttia aikaa.

Toinen päivä siis jo käynnissä, kyllä tämä tästä! Loppupäivän ohjelmassa vielä testin jälkeen seuraava luento, kuntosalia,allasvoimistelua ja lämpöhoito niska-hartia seudulle. Oi aaaawwwwhhhhh :)