" and If today all you did was hold yourself together, I´m proud of you! " 

Tämä teksti puhuttelee minua ihan hirveästi. Joinakin päivinä todellakin kaikki mitä jaksan, on pitää itseni kasassa, ja usein siinäkin on vaikeuksia. Silloin on tuskallista olla, koko kehoa kihelmöin ja levoton olo kieputtaa sisimpää kierroksille kuin keinulautaa konsanaan, odottaen vain, milloin voi päästää irti, ja nauraa vieressä keinulaudan holtittomalle kieppumiselle. 

Tunne on liiankin tuttu. Tämä on vaivannut minua jo pitkän aikaa, vuosia, oikeastaan jos tarkkaan mietitään. Alkuun oirekuva oli epäselvempi, mutta mitä kauemmin se on kestänyt, sen selvemmin hahmotan mitä siihen kuuluu ja mille se tuntuu. Se levottomuus ja tutiseva olotila vie kovasti voimia siitä, mihin pitäisi oikeasti keskittyä. Tietty jutut lisäävät tätä levottomuutta, eli osittain se tulee myös kropasta itsestään, sanoisin että hermostosta (neuro) ,joten hahmotan tämän itsellänikin eräänlaisena lievänä neurologisena vaikeutena, joka liittyy vaikkapa autismikirjon diagnooseihin, joita meidän perheestä löytyy useampiakin. Aikoinaan olimme mukana tutkimuksessa, jossa testattiin perheitä, joissa on autismikirjon diagnooseja, ja silloin selvisimme vanhimman tyttären kanssa puhtain paperein. Silti tunnen itsessäni paljonkin tätä hassua epäsopivuutta ja huomaan toimivani tai reagoivani "autistisesti". Omalla kohdalla nämä oireet voivat provosoitua näkyviin kylläkin, ihan masentuneen mielen takia. Monet oireyhtymät muistuttavat toisiaan, eikä maallikon, kuten minäkin lopulta, kokemuksesta huolimatta olen, pitäisi koskaan diagnosoida mitään. Kuitenkin tiedostaa, että moni asia voi liityä erilaisiinkin juttuihin, eikä kaikki ole sitä mille ensisilmäyksellä näyttää. 

Kuluttavaa se kumminkin on. Semmoista potentiaalia, joka jää pinnan alle kihisemään, koska ei pääse ulos. Sille se tuntuu. Aloittamisen vaikeus. Jumitus. Uupumus pelkästään siitä kamppailusta, että yrität alkaa jollekin. Ja sitten tapahtuu tämä surullisen kuuluisa tilanne, että päivä menee "munien koitteluksi". Toivottavasti saatte kiinni kielikuvaan kätketyn huvittavuuden. Niin, asseille yksi selkeä piirre on omalaatuinen huumori. Tavalliset jutut ei saata aueta, mutta oma huumori naurattaa minuuttitolkulla. 

Tein jo tässä aamutuimaan hiukan ylläpitäjän hommia. Suurperhe- ryhmä Facebookissa, jonka yksi yp olen. Tehtäväkseni on langennut jäsenlistojen ylläpito, siivoilu ja jäsenten kiusaaminen, jotka eivät esittelyjään ole laittaneet ryhmän säännöistä ja vaatimuksista huolimatta. Uh, elämää tärkeämpää ;) Vaatii keskittymistä yllättävän paljon, ja kun näitä olen tehnyt,ja päätynyt aina tällaiseen vapisevaan, äärimmilleen pinnisteleään keskittymisentilaan, tajuan, ettei tällainen ainakaan työnä olisi sopivaa. Kun sitäkin tässä pitäis kaiken tämän muun sekavuuden keskellä ehtiä ja jaksaa miettiä, mikä minusta tulee isona. Minä en näe itselleni yhtään mitään,enkä omista ainuttakaan visiota taikka ideaa koskien tätä osa-aluetta. Luulen että minulla on nyt elämässä ollut viime aikoina niin paljon muitakin muutoksia ja vääntöjä, että ei vaan kertakaikkiaan potku enää riitä siihenkin prosessiin.

Maanantait eli viikon alut on muutenkin haastavia. Pitäisi pystyä piiskaamaan itsensä taas aktiiviseen moodiin. Ipanan kerho alkaa kuitenkin onneksi vasta klo 12, joten siihen mennessä yleensä saan itsellenikin jonkinlaiset kierrokset päälle, ja pääsen liikkeelle. Eilen oli kyllä sellainen aivosumu, kuten myös lauantaina, että mielenkiinnolla odotan huomisten verikokeiden tuloksia...matala hb kun varsinaisesti ei auta jaksamaan. Tähän päivään ei olekaan onneksi kasattu muita menoja kuin kerho, ja voin sanoa, että se on varmaan tasan kaikki mitä jaksan, muutaman kotityön lisäksi.

Jospa siis irrottaisi persiin penkistä (ja käden marmelaadikiposta...) ja painuisi alakertaan pyykkihommiin. Meidän "lisäkissa" on tuottanut nyt paljon pyykkiä pitäessään lasten sänkyjä vessoinaan, ja sille asialle pitäisi alkaa nyt keksiä pikapuolin jokin ratkaisu. Tilanne alkaa muistuttaa ärsyttävästi tilannetta, ennenkuin meidän edellinen stressikissa annettiin toiseen perheeseen.

Ensi viikolla olisi kuntoutusviikko ja jännittää ihan hitokseen, kuinka nämä kaikki jutut nyt saadaan sujumaan ja lutviutumaan. Muru on luvannut ottaa vastuun illasta aamuun. Jännittää!! 

Ihanaa uuden viikon alkua kaikille!!!!