No niin, kuntoutusviikko on takana, ja saavuin perjantaina kotiin. Perhe oli hengissä ja varamiehenikin jotakuinkin järjissään? Topsukin ehti junaan ennen tuloani, ja pääsi kummilaan, vaikka tiukalla oli. Kuulema puolesta minuutista kiinni,että ehtivät kaupunkiin menevään bussiin. Tästä draamasta olin onneksi tietämätön, sillä nautin vielä kuntoutuspaikassa viimeisestä hoidosta, ihanasta lämpöhoidosta.

Kotimatkalla pysähdyin ostamaan lainatyttärelle myöhästyneen synttärilahjan kauneushoitolasta, ja vein jopa lahjan perille saakka tytön hämmästykseksi. Kyllä tuli mieli iloiseksi kun sain silleen yllättää :) Sitten alkoikin jännittävä loppumatka kotiin, ja kotiin paluun odotukset olivat korkealla. Luulin että minut otettaisi iloisilla mielin vastaan, mutta ainahan sitä voi kaikkea olettaa :D

Odotuksista huolimatta kotona tosiaan oli vielä isilään matkalla olevat lapset, koska jostain syystä ei oikein tuntunut olevan kiirettä lähteä, vaikka tuuraajani, eli oma rakkaani, oli lapsille tilanteen ilmoittanut, että lähteä pitäisi. Ilmeni miljoona ongelmaa matkalla, ja kaikki alkoivat tuskastua. Itsellä meni fiilikset ihan täysin,kun heti kotiin tultua jouduin tällaiseen selvitystilaan osallistua. Vaikka lopulta pääsivätkin lähtemään- ensimäinen lähtijä paiskoi oven perässään ja toinen lähti ihan iisisti- meni minun perjantaifiilis kyllä kokolailla maahan. Eikähän siinä sitten auttanut muu kuin kiukutella murulle pahaa mieltään.

Lauantai onneksi avautui jo mukavissa tunnelmissa, ja kävimme poijjaan synttärikahveillakin,vaivaiset 12 päivää myöhässä. Oli oikein mukava käynti siellä, ja kotiinpäin tullessa kävimme Tokmannin kautta " hakemassa käsisaippuaa ja kynsiöljyä".No tarttuihan sieltä mukaan vaikka ja mitä muutakin tarpeellista, hassua huomata mitä kaikkea sitä tarviikaan kun kauppaan menee. Väsyin kumminkin tuolla reissulla sen verran kumminkin, että lauantai-iltana olo meni taas hölmöksi. Pyörrytti ihan hulluna, sydän hakkasi, rintakehää puristi, naamaa pisteli...Olo oli niin ilkeä, etten voinut edes nukkumaan ruveta,ja notkuin sohvalla alkuyön. Silloin vielä ajattelin hämmästyneenä että mitähän tämäkin nyt on, ja tottakai fyysisiä juttuja pohdin ja pelkäsin. Vasta kun oireet ilmeni sunnuntaina muutamaan kertaan uudelleen, aloin hahmottaa että vanha paska ystäväni paniikkihäiriöhän se siellä taas huutelee. Juuri kun olin kuntoutuksessa jutellut, että ei ole sitäkään ollut muutamaan kuukauteen. Että minuu otti kuuppaan tämän asian tajuaminen, ja vallankin kun siihen ei minulla ole oikein kunnon lääkitystä. Maanantain reissun jälkeen kun sama kakka kaatui päälleni, niin kiltisti Panadol+Propral- coctailin otin ja pötköttämään menin. Ehkä puolessa tunnissa helpotti.

Sunnuntai oli siis hommapäivä. Käytiin murun kodilla hakemassa kukkalaatikoita ja sen sellaisia tänne, tuli siivoiltua ja laiteltua asioita kuntoon, olihan lapset tulollansa kohta kotiin isilästä, ja näkisin Topsunkin jota en ollut viikkoon tavannut. Omat voimat piiputti kuitenkin jo alkumetreillä. Riitti että ajelin autolla murulle ja kiipesin raput. Kohtapa taas tuttu oirekirjo pakkasi päälle, mitattiin kivat verenpainelukematkin hänen luona, pahimmillaan yläpaine 177....Olot meni taas ohi tullakseen taas myöhemmin esiin. Alkoi todellakin tuntua epätoivoiselle, mietin kauanko tätä taas pitää jaksaa?

Sunnuntai-ilta meni aika hyvin,koska yksi säätäjä ei ollut vielä kotona, eli Ipana. Tokikaan ihan ilman draamaa ei selvitty, mitä luulit ;)

Maanantaina aamulla palasi Ipanakin,ja näimme yli viikon tauon jälkeen! Eipä ollut vallan riemukas tapaaminen sekään, ja miltei koko päivä meni hänelläkin laskeutua taas kotielämään. No nyt on taas porukka koossa,ja tiivistetään rivejä jälleen pikku hiljaa erilaisin tavoin. 

Maanantaina alkoi tietenkin taas normilennot eli asioiden hoitoa sinne ja tänne. Perheneuvolaan kuuntelemaan lopputulemaa Topsun jutuista.Kyllähän sieltä viimeinkin se diagnoosi saatiin irti. Siis viimein!!!! Sitä on oikeasti jo "tehty" eskarista asti, mutta aina tilanteet on tökänneet johonkin kummalliseen juttuun. Minulla oli todella jo hermo niin kireällä kun aloitimme tämän kierroksen Perheneuvolassa. Entisessä kotikaupungissa meillä oli lähete lasten neuronpolille, ja Tampereelle kun palasimme päädyimme taas Perheneuvolaan. Alkuun tuntui että taasko pyöritämme täällä salaseuroissa vaan peukaloita.Kerrot sadannen kerran samat tarinat, kirjoitat ja täytät samat laput ja arvioinnit itse ja opettaja samoin. Ärähdin heti alkuun kyllä.Kun taas kerran kysyttiin "mitä odotat meiltä",niin kerrankin minulla oli selkeä vastaus tähän raivostuttavan laajaan kysymykseen: diagnoosin! Sen hemmetin diagnoosin jonka avulla ja perusteella voin hakea ja saada apua ja tukea muksulle, joka huojuu ja heiluu äärirajoillaan joka päivä.Välillä ne ääretkään ei pidä,vaan padot murtuu ja räjähtää. Kaikille erittäin ikävää,kaikille erittäin väsyttävää. 

Kun pääsin tuolta kotiin, paniikkikohtaus siis räjähti päälle voimalla ja laitoin automatkalla kaverillekin viestiä (ääniviestiä) että tuntuu että saan sydärin. Niin että hip hei ja kivaa, omat rajat oli taas vastassa. 

TIISTAI! odotettu ja jännitetty lastenvalvojan tapaaminen.  Hyvin meni, mikäpäs siinä. Nyt on tapaamis- ja elatussopimukset Ipanastakin,ja elämä voi siltäkin osin jatkua. Voimieni tunnossa hoidimme Ipanan kanssa kauppareissun, Kelankin reissun kättä heilauttamalla, ja sitten vielä ajelimme Veskaan, koska onnistuneiden juttujen jälkeen, mikä ihana tekosyy, käydä Subilla :) Ja Iittala Outletissa. Ja KappAhlissa ;) Mutta juu, nyt on jokseenkin takki tyhjä, paitsi ettei passais olla, sillä on teroitettava kielenkannat illalla olevaa yhtiökokousta varten.Koska minä en nyt hittosoikoon purematta niele tätä takapihan rajausjuttua.Ensin luvataan paljon enemmän,ja yhtäkkiä se kutistuukin väliaitojen kokoiseksi!! En suostu, en ala! Mutta OMMMMMM, olen itse tyyneys ja näytän parhaat neuvottelijan taitoni. Mikäli asia on muka niin kuppasesti kuin on, niin keksittävä jotain muuta. 

Olisikos siinä nyt sitten kuulumisia purkissa ja purkin voi lähettä etiäppäi. 

Ai niin kuntoutuksen aikana ulkoiltiin tyttöjen kanssa rannassa josta otin paljon ihania kuvia. Tässäpä vaikka yksi makupala- saa seurata ;) 

https://www.instagram.com/p/BhwVEjxH-x_/?hl=fi&taken-by=mariqueque1