Tänä aamuna sain herätä taas ihanasti. Minua suukotettiin ja halattiin, kerrottiin kuinka ihana olen ja kuinka onnellinen on hän, joka minut "nappasi" :)  Voiko sitä parempaa vaan olla? Eilen helpotti paine päässä, joka oli kerääntynyt sisään ja ahdistamaan,ja joka vei mielen matalalle, mutta tosiaan se uni laukaisi ne pois, ja olo helpottui. Kiitos!

Istun taas tässä ikkunan äärellä, aurinko pääsee jo hiukan pihaan paistamaan niin että näen sen valon jo hangella. Tässä ikkunan ääressä on ihana istua ja nauttia aamukahvia rauhassa -tänäkään aamuna ei ole kiire, vasta kahdeksitoista kerhoon. Olen ihan rauhassa tässä, kuuntelen kun Ipana meni alakertaan puuhamaan omiaan. Hän osaa leikkiä ja touhuta mukavia juttuja itsekseenkin, kunhan vain muistaa pitää elektroniikan piilossa. Muuten menee puhelimen taikka tabletin hivelyksi äkkiä koko päivä,ja se taas ei ole yhtään kehittävää. Minusta nuo lapset ovat olleet paljon rauhallisempia nyt kun elektroniikkavieroitusta on mennyt yli viikko. Lopulta kukaan ei ole juurikaan marissut menetettyjen puhelimien perän :o

Katselen tässä kotini yläkertaa. Minulla on aitiopaikka siihen, koska istun viimeisen ikkunan nurkassa pöydän ääressä, periaatteessa siis koko yläkerran yhdessä viimeisimmistä pisteistä. Tästä näen liki kaiken. Ihailen tätä kotia, johon on luotu tällainen harmonia. Tämä näkymä olisi täydellinen, kun keräisin tästä ruokapöydältä ylimääräiset astiat ja muut sälät pois, ja siistisin äkkiä keittiön. Mutta kaiakki aikanaan, juuri nyt on näkyvissä Elämä tässä kodissa, mutta kunhan tästä lähden päivän askareisiin, niin ne hetkeksi pyyhitään pois, kunnes taas koululaiset tulevat kotiin, ja jälleen se elämä alkaa näkyä :D

Kun ahdistukseni eilen katosi, pystyin miettiä, kuinka minua onkaan siunattu -kuten myös on koeteltukin- tässä elämässä. Juuri nyt saan nauttia kiitosta kaikesta koetusta pahasta ja ahdistuksesta, pettymyksistä ja turvattomuudesta. Se Onni ei tule toisesta ihisestä, mutta ne ympärillä olevat ihmiset vaaikuttavat siihen, kuinka pystyt tuntemaan onnellisuutta elämässä ja itsessäsi. On suorastaan uskomattoman naivia edes sanoa, että onnellisuus tulee itsestä, kun se ei vain ole pelkästään niin, ainakaan jos sinulla on muitakin ihmisiä elämässä ja mikäli sinulla on tunne-elämä joka reagoi. Voin olla väärässäkin, tai tämä voi olla yksilökohtaista, mutta omaa elämääni miettien näen tämän näin. Olen tekemisissä ja yhteydessä ihmisten kanssa joka päivä, ja koska ihmissuhteet ovat jokatapauksessa vuorovaikutteisia,vaikka toinen osapuoli olisikin ns. passiivinen, niin en näe mahdllisuutta siihen, ettei se vaikuttaisi kaikkineen sinun oloon.

Juuri nyt olen onnellinen ja kiitollinen. Saan katsella aurinkoa pihalla, nähdä pikkulintuja pensaassa ja isompia puissa. Olla tyyni ja rauhallinen, tähän hetkeen orientoitunut ihmisolento.

Kaikki on hyvin, nyt. Tästä nautin, tästä Kiitän. KIITOS!!!!