Kaikenlaista juoksua tänään. 

Aamu ei meinannut valjeta lainkaan, tai ainakaan en eminannut jaksaa millään nousta ylös. Vetelehdin sängyssä (jossa juu oli, eilisen lisäosan asennuksen ansiosta mukavampi nukkua) ja kun aikansa vdtelehtii, niin ei todellakaan meinaa ylös päästä. 

Rakkaani pääsi minua reippaammin ylös- taisi kahvihammasta kolottaa tarpeeksi kun lähti laittelemaan aamupaloja. Kotona oli vain kolme lasta ja kaksi niistä nakotti tv ääressä ihan hiljaa, ei edes aamupalaa kaivanneet. Yksi oli isällään ja yksi poikakaverillaan. Minä jatkoin suvereenisti makoilua, koska kuka nyt viikonloppuna haluaa kiirehtiä ylös? Aamukahvilla kävin ja eikun takasin punkkaan, kauhee uuvutus. 

Päästiin sitten aika erikoisen episodin takia kiireesti päivän puuhiin kiinni. Pakastimen alaosasto ei mennyt kiinni ja kaikki pakkasessa olevat jutut oli jäähileessä. Päädyttiin käyttämään jääraappaa jotta saatiin ylimääräiset kerrokset pois ja ovi kiinni. Sitä ennen piti rapsuttaa kaikista tuotteista jääkerrokset irti sekä laatikoista samalla. Keittiön lattiaa sai kuivailla pariinkin otteeseen ja tosiaan sitä lunta ja jäätä irrotettiin pakkasesta puoli lavuaarillista! Varmaan ollut pakkasen ovi auki kun noin käynyt. Kyllä siinä adrenaliini pumppasi kun jäätä raappasi....

Ruoka saatiin samoilla energiapiikeillä uuniin ja nuorempi tyttö vahdiksi- me lähdimme kahdestaan ihan käymään Puuilossa vaihtamassa SodaStreamin pullot, ja muru halusi ostaa jonkun vehkeen jolla saa kovaankin seinään reikää. Joku poravasarako se oli???? Koskaan kuullutkaan. Muuten ostokset jäi köyhiksi, joten mukaan tarttui tietty karkkia(ups) 

Kotiinpäin matkalla poikettiin murun kodissa, joka on saanut kyllä liikanimen Varasto, koska meillähän me ollaan ja jostain kumman syystä aina kun siellä käydään, mukana tulee vähintään kaksi kassillista jotain tavaraa. Tänään saaliiksi jäi ruokia ja verhot, jotka tuonne makkariin muru laittoi. Se on nyt nikkaroitu vähän niinkuin meidän näköiseksi se huone, pitäisikö tähän nyt jotenkin lällysti kirjoittaa, että rakennetaan tässä yhteistä elämää *sydän* Mutta sehän tässä tarkoitus onkin , vaikka kyllä hirvittääkin, myönnän. Silti en haluaisi askeltakaan ottaa taaksepäin, sillä tämä on niin oikean tuntuista ja näin tämän pitää mennä. Minun pääni vaan tekee omaa temppuaan tässä samalla, kun paljon tapahtuu ja vaikka se onkin hyvää ja ihanaa niin vaikea ottaa vastaan. Rakkaudellisella tuella tästäkin mennään, ei pienintäkään aikomusta peruuttaa tai karata *sydän* 

Iltapalaksi väkerrettiin vohvelia ja pirtelöä ja voi jessus mikä sotku saatiinkaan aikaan :D