perjantai, 18. toukokuu 2018

Lääkitys kohillaan?

Voi että mä tykkään näistä oloista, kun mun "luontaiset lääkkeet" eli kehon oman hormonit ovat näin hyvässä synkassa ja antavat mun olla rauhallinen ja onnellinen. Saan lienee tarpeeksi oksitosiiniakin rakastavasta parisuhteesta, hyvä hyvä. On niin paljon helpompi toimia ja olla, kun on perusvire hyvä, tyytyväinen ja onnellinen.Toista se on sitten taas kun ne pirun PMS-oireet iskee tiskiin,huh. Silloin ei ole kellään enää kivaa.

Eilisestä muodostuikin varsinainen vauhtipäivä.Aamupäivällä vietin pari tuntia ystävän luona höpötellen ja vauvaa ihastellen, sitten pitikin jo kiitää viemään Ipanaa kerhoon ja kohdata jäätävä pettymys, koska meillä ei ollutkaan fillaria mukana!! Joku oli unohtanut sanoa minulle, että oman fiken olisi voinut ottaa mukaan. No pettymyksestä huolimatta kerho oli kai sujunut ihan kivasti,ja kivaa oli Ipanasta kun iskä haki ja vei mukanaan illaksi. Minä sen sijaan ajelin tapaamaan meidän perhetyöntekijöitä Oksa-ravintolaan Prismalle, ja siinä turistessa vierähtikin samainen kaksi tuntia...

Murun kanssa treffit Prismalla kolmelta ja tehtävänä kauppareissu, joka sujuikin yllättävän sutjakasti vaikkei kummallakaan ollut kauppalappua edes luurissa. Kauppakassit sentäs oli, ja autoon nostellessa muru tuumi että ihmeen keveitä kasseja. Joo,kerrankin näin. Kotiin tultua täältä oli kadonnut lapset, joten ruokaa tarjottiin tyhjälle kodille. Itse vetäydyin torkkumaan aurinkoon kauppareissun jälkeen,vielä kun sitä aurinkoa olisi saatavilla- Sääennusteet kun povailivat aurinkokelien hetkeksi jäävään taa, ja onhan se nyt nahkan grillailulle suuri menetys.

Kauppareissulla kävin apteekista hakemassa Muurahaispepun lääkkeen kokeiluun. Concerta 18mg aloitetaan maanantaina. Eilen sitten juteltiin lääkkeestä, ja huomasin taas kerran miten eri lailla voi puhua asioista. Itsellä on usein sellainen halki-poikki-pinoon- tyyli, että tässä on faktat ja selitys kuinka toimitaan, ja että "hyvin se menee". Muksu oli kuitenkin melkolailla hädissään asiasta, joten onneksi mun supermieheni osasi taas jutella asiasta sillein hyvin omakohtaisten kokemusten ja oikeanlaisten esimerkkien avulla. Kyllä minuakin jännittää tuon lääkkeen alkaminen, mutta jos siitä nähdään lapselle hyötyä niin kouluaikana kuin kotioloissakin, niin pakkohan se on se apu lapselle antaa. Tiedostan kyllä että tämä ei välttämättä ole se ns.autuaaksi tekevä lääke, mutta toisaalta intuitioni kertoo tässä olevan sopivaa fibaa juuri meidän tarpeisiin. Mutta Voi Halleluja oikeasti miten sitä voi tuntea itsensä tolloksi kun ei kykene yhtään empaattisempaan lähestymistapaan tällaisessa asiassa lapselle.Ja puhuessani kuitenkin olin sitä mieltä että tämähän sujui ihan hyvin.... Minäkö sosiaalisesti lahjakas? Mikä vitsi!

Omassa lääkityksessä tulee nyt taukoa rautaan, kahden viikon päästä katsotaan onko varastoraudat nousseet kuin hyvin parin kuukauden takaisesta arvosta 5 ylöspäin. Hemoglobiini oli ainakin noussut kohisten, mutta sekin saattaa vaikuttaa onko hemppa katsottu enen vaiko jälkeen menkkojen (jotka siis niagaran luokkaa) 

Illalla alkoi kyllä pahasti pilkittää koska oli ollut niin tapahtumarikas päivä. Kertakaikkiaan meinasin urvahtaa sohvalle, ja kiitin onnea että Ipana oli isilässä ja iltatoimista pois, niin Muurahaispeppukin toimi paremmin. Ammattimaisen murun suorittaman jalkarasvauksen jälkeen hoipertelinkin jo petiin, oli aika sulkea ja laittaa päivä päätökseen pedin syleilyssä. Herätä aamulla perjantaihin,ja todeta että WAU, viikonloppu alkamaisillaan- tänään perjantaina kalenterissa ei mitään merkintöjä- kaikki lapset menossa iseilleen- lapsivapaa viikonloppu rakkaani kanssa. Päätettiin jopa, ettei puuhailla mitään töitä viikonloppuna,saas kahtoo kuin toimii :)

Ihanaa viikonloppua juuri Sulle! 





keskiviikko, 16. toukokuu 2018

Onnellinen

Se on sellainen ihan omanlaisensa olotila,olomuoto -olla onnellinen.

Semmoinen minä nyt olen. Perusjutut on kunnossa, ja elämän pohja alkaa olla vakiintunut ja tasainen. Painava pohja rakentumassa hyvää vauhtia, niin ettei kippaa vaikka keinuttaisikin. Saanut käden käteen, joka pitää paremmin pystyssä,ja hellii rakentavilla energioilla minua ehjemmäksi. Perusturvaa elämään. Voi, olen niin onnellinen! 

Muurahaispeppuhan siis sai adhd-diagnoosin tuossa pari viikkoa sitten. Asiat ovat edenneet nyt niin, että lääkekokeilu alkaa maanantaina. Labrat ja sydänfilmi saatiin viimein perjantaina hoidettua,ja tänään lääkäri soitti ja antoi luvat ja reseptin.Vähän jännittää kyllä. Lääke on sama jota esikoinen aikoinaan käytti. Ihmettelen samalla kuinka olemme nyt tässä kohtaa,lääkekokeilussa, sillä minähän olen tunnetusti lääkevastainen kaikkiaan. Mutta kuten moni muukin juttu on tullut käännettyä ihan päälaelleen verrattuna "entiseen elämään", niin myös tämä. Jotenkin ymmärrän nyt tämän tarpeellisuuden,ja ilohan se on kaikille mikäli lääke toimii toivotulla tavalla.

Me murun kanssa kävimme tänään ekassa osassa nepsykurssia.Sitä suositeltiin perheneuvolasta siinä vaiheessa kun diagnoosi asetettiin. Ihan kiva konkreettinen paketti se oli, mutta kun on jo 20 vuotta touhunnut nepsy-asioiden kanssa, niin ei tässä sinällään uutta tullut, mutta vertaistukena toimi ihan jees. Tällaiseksi ensitieto-paketiksi sopisi ihan hyvin sellaisille, jotka eivät vielä tiedä siitä juuri mitään. Neuropsykiatrisista diagnooseista taikka autismikirjon oireyhtymistä. Muurahaispepun luokkakaverin äitikin tuli tavattua silmästä silmään ekaa kertaa, hänelle joutunut soittelemaan useamman kerran kun olen tätä omaa pikkumiestä etsiskellyt. Arvostan kovin sitäkin että muru tuli mukaani tuonne, vaikka hänelläkin omat kouluvelvoitteet,kuitenkin halusi järjestää ajan tuonnekin. Oli niin hyvä että hän oli mukana,sillä minä aloin "tippumaan" ,kuten eräs nepsy-spesialisti kommentoi minustakin jo kolme vuotta sitten....Keskittyminen oli vaikeaa ja jalka vispasi. Silitin murun kättä ja pyöritin sen ponnaria :)

Yhdessähän olemme sompailleet tämän perheen kanssa ja muurahaispepunkin asioita pohdittu tukka sauhuten useampaan kertaan. Perheenä toimimme ja hyvin toimimmekin. Tämä kaikki on niin suuri ilo ja onni minulle,niin erilaista kuin olen ikinä saanut elämässä kokea. Tukee ja auttaa kun illan päätteeksi saan "Fiilisöverit" ja vedän tyynyn syliin jolla rajaan oman tilan,painan kasvot tyynyyn ja tasaan oloa. Ylikierroksia nousee herkästi edelleen, ja hirmuisesti olen hahmotellut mikä tämän mun herkkyyden aiheuttaa- että näitä övereitä tulee. Tietenkin tiedän ja tiedostankin että olen erityisen herkkä,joka on siunaus ja kirous.

Mutta hei, KESÄ!!!! Täällä on ollut ihan mielettömän kuumia ja aurinkoisia päiviä,ja olen saanut taas sydämeni kyllyydestä grillata itseäni, niin että rusketukset on jo kohdillaan. Tänään täällä ropsautti vettä, no se on ihan ok, kunhan ei tavaksi ota. Pihakin on alkanut näyttää niin kivalle, kun sitä on kalustettu ja tuotu pari puskaa murun partsilta pihalle. Laatikot odottaa vielä kukkia, ne pitäis ottaa ihan asiakseen. Tässä on joutunut opetella kukkaihmiseksikin, kun ei ole enää kukkaspesialisti hollilla. Mutta kun on pakko vaan itse tehdä vaikkei ihan heti osaisikaan..siitä se lähtee ;) Ja se ilo kun jotain vähän niinkuin osaa, vau! Yrttitarhan istutus oli oikea uroteko :D

Insta on taas auki! Tervetuloa seuraamaan. Yritän profiloida näitä omia somejuttuja,ja pohdiskella missä mediassa tulevaisuudessa riekun. Tämä on osa suurempaa muutosaaltoa, joka on nyt aivan selkeästi laitettu käyntiin. Voi että nautin tämän aallonharjalla keikkumisesta. Vauhti on kova,se ei ole muuttunut mihinkään,eikä muutu,mutta sävy jolla mennään on muuttunut niin paljon jo nyt, ja aina vain muuttuu. Mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, ajatukset sinkoilee ympäriinsä haaveillen ja luoden ihania kuvia. Voihan se olla,että etenen yksi vaihe kerrallaan. Nyt keskityn vain piirtelemään ihoon, siis tatskat kuntoon. Kaksi kuvaa tulossa vielä,näin alkuunsa. Josko sitten piirtely ja maalaaminen voisi laajeta suuremmille areenoille kuin ruutuvihkoon epämääräisinä kuvina, joihin vuodatan tunnemaailmaa juuri siltä hetkeltä kun olen tarttunut kyniin. Ne on kyllä jänniä kuvia, pakko sanoa. 

Keveästi keskellä viikkoo siis, mukavaa loppu viikkoa jokaiselle ! 

Äitienpäiväfiilarii tähän vielä

IMG_20180513_111819.jpgIMG_20180513_201519.jpg

 

keskiviikko, 9. toukokuu 2018

Ajatuksia ajasta ja energioista

Tuli tuossa ajellessa taas annettua ajatusten lentää.En oikein tiedä mistä tulikin mieleeni eräs henkilö, joka taannoin oli läheisesti tekemisissä minun kanssa, ja aivan yllättäen ikäänkuin käänsi kelkkansa, ja kääntyi minua vastaan, koska minulla oli todella vaikea perhetilanne, ja ex.puolison kanssa hänen toimestaan paljon hurjia tapahtumia, joista olin kertonut tällekin ihmiselle. 

Se vain poksahti päähäni tuossa ajaessa, kun ajatukseni pyörivät energioissa, siinä miten joidenkin asioiden energiat muuttuessaan muuttavat niin paljon, jonkun asian ilmentyminenkin voi muuttua,ja muuttuukin, sillä kun energia muuttuu, ilmentyminen muuttuu.Tätähän ei kaikki huomaa, eli aisti, mutta itse kyllä aistin ja huomaan,sehän on minun erikoislahjani.Lahjani ja kiroukseni.

Tämä henkilö siis äkkiyllättäen kääntyi minua vastaan, ja aikani pyristeltyäni vastaan ja koetettuani selvittää tilannetta niin järkeenkäyväksi hänellekin, että olisin saanut hänet ymmärtämään käytöksensä vääryyden. Ettei hyödytä kostaa minulle sitä, jos toinen aikuinen ihminen tuottaa vaikeuksia. Hän ei kuitenkaan kyennyt muuttamaan ajatuksiaan, joten minulle jäi vaihtoehdoksi vain poistaa hänet piireistäni. Enhän voinut antaa sen jatkua, että hän olisi tehnyt hyökkäyksiä sanallisesti ja henkisesti minua vasten. Tiesin jo silloin, ettei minun kannata haaskata voimia tätä tuulimyllyä vastaan. Ero tästä ystäväksi muodostuneesta oli tietenkin ikävä, sillä olimmehan olleet paljon tekemisissä vuosien varrella tutustuttuamme samanikäisten poikiemme kautta. 

En muista oliko seuraavat kaksi henkilöä ennen tätä, mutta joka tapauksessa tilanne oli kutakuinkin sama. He päättivät yhdistää voimansa minua vastaan, koska toimin heidän mielestään väärin, ja alkoivat hyökkäyksensä minua kohtaan. Kaikki nämä henkilöt tekivät näin siitä huolimatta, että he kaikki tiesivät kyllä mistä asiat johtuivat,ja ettei se ollut suoraan minun syytäni. Jäin silloin jo miettimään, olisiko heille kaikille ollut viisaampaa, jos he olisivat auttaneet minua sen sijaan että hyökkäävät kimppuun ja syyttävät. Sitten poistui vielä yksi tärkeä ystävä, se oli iso menetys.Heille kaikille yhteistä oli se, että he havaitsivat ongelman ja koska en kyennyt sillä sekunnilla toimimaan heidän käskyjen mukaan, he päättivät pitää minua syyllisenä, eivätkä ajatelleet että tarvisin apua.

Sittemmin hiukan samankaltainen asia tapahtui myös kahdessa lähisuhteessa,kuin myös edellisessä parisuhteessa. Minun toiminta vain kertakaikkiaan kihahti yli näiden kahden sietokyvyn,ja he poistuivat ovat paukkuen elämästäni. 

Tätä kaikkea soppaa pyöritin päässäni kun ajelimme takaisin Ikealta äsken. Ja sitten tähän ajatuskuvioon yhdistyi aamulla kirjoittamani juttu siitä,miten tilanteet ja ajatukset muuttuvat kun energiat muuttuvat syystä taikka toisesta. Se mistä aamulla kirjoitin toisaalle, oli oikeasti mielenkiintoinen seikka. Asia jonka olen pitänyt erittäin voimakkaana ja tärkeänä omalle identiteetilleni ja juurilleni kahdenkymmenen vuoden ajan, onkin muuttunut sellaiseksi, että voin luopua siitä ja ilolla luovunkin. Eli sen aika on tullut täyteen. Ja tämä on nyt asia mistä halusin kirjoittaa, ajan "loppumisesta", siitä että tietty ajanjakso joko maanpäällä taikka energioissa, on täyttynyt ,ja saatettu loppuun. Asia voi olla saatettu loppuun, vaikka maantasolla joku konkreettinen asia ei sille vielä näyttäisikään, mutta energioiden tasolla se on jo nikkaroitu loppuun, eikä mikään mitä teet maatasolla, tule auttamaan sitä. Se on ennalta näin määrätty tapahtuvaksi,se on sen jutun kohtalo ja karma,ja vaikka kuinka haluat, se ei muuksi muutu-

Kun hahmotin asiaa näin, ja toki olin sitä pyöritellyt näinkin mielessäni, näitä kahta viimeistä lähi-ihmissuhdetta(sekä parisuhdetta), kuinka ne molemmat vain kuin poksahtivat kuplissaan olemattomiin. Niihin kupliin oli varastoitunut aika paljon moskaa sisään, joten oli hyväkin että rakenteet rikottiin, maan tasalle lie, niin vain on joskus tapahduttava, että voi alkaa tavallaan nollasta ja uudelleen, ja miettiä paremmin valintoja, jottei joudu samalle radalle. Aika. Niiden aika kertakaikkiaan oli possahtaa maan tasalle, koska niin paljon kitkaa oli niissä tilanteissa välissä. Siksi en oikeastaan ollut edes hirveän pahoillani, koska ymmärsin kyllä heti paikalla, mistä on kyse. Surin vain sitä, että niiden kahden puolelta, jotka eivät näe asiaa näin rauhallisella tavalla, vaan lataavat siihen paljon negatiivista ja syyllistämistä, syyttämistä, ja itsensä pesemistä vastuusta pois, tietenkin tykittävät minuun sitä omaa negaansa. Sillä vaikka he itse päätöksensä tekivätkin, eivät he siihen täysin tyytyväisiä ole.Eivätkä voikaan olla, koska tekivät vääristä syistä. Vaikkakin, aika on ainoa oikea syy. Minä sen sijaan olen, en halua riiputtaa ketään mukanani, jolla on jotain hampaankolossa minua vastaan, tai joka ei vain halua kuulua rauhallisesti elämääni. Jotenkin kun oma toleranssi tietynlaiselle hyväksikäyttävälle ja epäkunnioittavalle toiminnalle tuli täyteen, niin tässä kohtaa oli hyvä ja helppo todeta, että rajani on tässä. 

Nämä minun rajat tulivat hyvin selväksi vasta tämän vuoden alussa. Olen vuosia kamppaillut sen seikan kanssa, että olen huono vetämään rajoja. En ole kertakaikkiaan ymmärtänyt, miten kykenen toimimaan niin, että rajani tulevat näkyviksi. Mutta ymmärsin syynkin, siinä vaiheessa vasta, kun se rajan veto alkoi onnistua. Sen aika oli nyt!  Minua oikeasti naurattaa tämä kaikki, sillä ajatelkaa nyt, elämä suuressa viisaudessaan järjestelee näitä asioita kuten me tarvitsemme ja siinä tahdissa kun olemme valmiit vastaanottamaan. Minä olin nyt vasta valmis oppimaan rajat ja miten asetan rajoja. On ollut suurta huijausta missään kohtaa luulla osaavansa asioita, kun totuus on ollut päinvastainen: niin paljon opittavaa- en vain tiennyt että tämänkin minun piti oppia näin. Nauran, ihan totta. Tämä on niin uskomattoman mahtavaa.Oppia ikä kaikki,sanotaan, ja niin se meneekin vallankin jos olet itse avoin sille,ja etsit aktiivisesti vastauksia.

Kirjoitin ajan loppumisesta toisessa yhteydessä jo hyvän aikaa sitten. Se vaan on sellainen tunne, että sen tikityksen ihan kuulee, kun mennään kohti loppua. Kohti sitä vääjäämätöntä tilannetta, että näiden energioiden yhdessä liikkumisen aika loppuu. Se on kuin tuuli, joka alkaa tuulemaan eri suuntiin. Tienhaara johon tullaan sillä kellon lyömällä,ja erotaan joko suopeasti taikka riitaisasti, taikka surullisesti, kuinka vain,mutta eron hetki oli siihen kohtaan piirretty. 

Rakenteet ovat niin upeat ,kauniit ja viisaat, kun pystyy niitä katselemaan. Niinkuin piirretään Elämäkukkaa, se on päättymätön kuvio. Energia on ikuista, aika on ikuista, mutta kaikki ne muuttavat muotoaan ja muovaavat meidän elämiä siihen suuntaan, kun niiden on tarkoituskin kehittyä.

Tämän vuoksi yritän olla ymmärtäväinen elämälle, miksi muru tuotiin minulle vasta nyt, mutta kuten hän aina sanoo, meidän piti ensin elää nämä muut jutut ennenkuin olimme valmiit kohtaamaan toisemme. Ja minun piti läpikäydä monia monia juttuja oppiakseni vetämään rajat. Nämä kaikki tarvittiin, jotta voin seisoa nyt tässä pisteessä. Kiitos siis siitä. 

Kiitos! 

(Kirjoitin aiemmin tästä henkisten aiheiden blogiini Toivontielle, sen voit lukea http://kristalvalo.blogspot.fi/2018/03/auki-lenna.html )

keskiviikko, 9. toukokuu 2018

Mieleni vuoristorataa

Nyt on saanut taas kokea sitä, mille tuntuu ylikuormitus. Kun on kroonisesti ja pitkäaikaisesti kuormittunut ja uupunut, niin keho alkaa napsahdella ihan itsekseen, ja reagoida ihan liian herkästi rasittaviin tai pitkäkestoista keskittymistä vaativiin, taikka stressaaviin tilanteisiin. Tekee omat tempun kehossa ja sitten antaa lätäriä myös mielelle, joka hetkestä riippuen reagoi jollain osaamistaan pakotavoista. Antaa vaikka ahdistusta ja mustia mietteitä ajatuksiin, väsyy ja tulee sietämättömän väsyneeksi,jolloin pienikin ärsyke menee överiksi. 

Mieli tuottaa typeriä asioita päähäni, ja joutuu oikein pohtimaan, mitä nämä oikein on? Onnekseni olen siinä tilassa, että ymmärrän. Ymmärrän mikä tuottaa tätä paskaa, sanalla sanoen juuri näin , minulle.Ymmärrän ettei se asia ole ihan juuri niin kuin masentunut mieleni sitä haluaa syöttää minulle, mutta varuillaan saa olla. Olen tottunut kuuntelemaan sisintäni, ja kuuntelen edelleen ja ikuisesti, mutta olen myös oppinut erottelemaan asioita tarkasti, kunhan vain voimia on siihen. Nyt osasin käydä keskustelua ajatusteni kanssa, kun tuli niin "ei-minunlaista" settiä esiin. Murullekin kerroin heti näistä pimahtaneista ajatukista. Tottakai kerron, haluan että hän on kartalla minun pään sisäisistä liikkeistä, koska luotan hänen pystyvän vaikuttamaan minuun positiivisesti, kunhan vain tietää. 

Onneksi tämä suurin notkahdus ei taas kestänyt kuin pari päivää, mutta ehdin sinä aikana kyllä taas huolestua. Olen alkanut tuntea sen selkeämmin, mille tuntuu kun masentunut mieli saa vallan. Se on todellakin jotain muuta kuin "olen tosi surullinen", se on todellakin sellainen olotila, että vaikka haluisi olla iloinen ja tuntea iloa ja onnea kaikesta siitä mitä ympärilläni on ja tapahtuu. niin mieli vaan ei nouse. Se kököttää lamaantuneena ja nurkkaan tuupattuna purukumilällinä, eikä jaksa sormeakaan nostaa antaakseen minkään ilontunteen nousta. Se haluaa vakuuttaa minut siitä, etten osaakaan enää tuntea hyviä juttuja. Tekee minut ilmeettömäksi ja tunteettomaksi. Semmoinen on se masennus, josta psykiatriassa puhutaan epänormaalina tilana. 

Olen oppinut nyt kirjoittamaan äkkiä puhelimen muistiinpano-sovellukseen näitä tuntoja. Menee liikaa aikaa jos yritän koneella kirjoittaa,semminkin kun koneella ei ole vielä vastaavaa sovellusta, ja toki puhelin on aina saatavilla. Olen huomannut sen tosi hyväksi jutuksi kirjoittaa heti, ja muistiinpanoja onkin syntynyt hyvää tahtia. Ei ne aina ole mitään synkkyyden julistusta, vaan asioita jotka nostattaa tunteita ylös. Minun tapauksessani juuri nyt, onkin hiukan vaikeaa erotella, kuinka paljon näistä oloista juontaa juurensa tämänhetkiseen "Eheytymiseen vanhasta elämästä" ,eli paljonko sitä aktuaalista paskaa nousee tiedostamattomaan mieleen, ja siellä pitää sitä omaa käymistilaa ilman että itsellä on siihen juuri mahdollisuuksia vaikuttaa, koska en edes tiedä mikä siellä minua vaivaa. Vai onko masennukseni jo "kroonistunut", onko siitä tullut jo muutakin kuin "olosuhteiden seuraus". Kuinka kauan mieli jaksaa sitä hukun- empäs huku- taistelua pysyen niin joustavana, että paluu normaaliin on edes mahdollista? Olen käynyt sitä viimeiset ...ehkäpä jopa kaikki ne 8 vuotta,minkä edellinen suhde kesti. Välillä pinnan alla ja taas räpiköiden ylös. Suhteen kautta tuli monta moninaista hukuttamisyritystä, ja joinain hetkinä ei enää olisi huvittanut edes nousta. Kääntää vain kasvot kohti veden pintaa,ja nähdä itsensä vajoavan. Se olisi ollut niin helppoa ja niin lempeää. Mutta ei. Taistelija minussa herää viimeistään silloi, huutaa lujaa EI HELVETISSÄ, herättää hukkuvan minän ja karjuu sen korvaan että EthänSinäSaatanaVoiAntaaSenIhmisenVoittaaJaLaittaaSinuaMasennuksenVedenAlle.ET VOI! 

Erinäisiä tahoja,joiden kautta koettanut saada apua. Nyt viimein paperilla tekstiä tilasta,ja ohjeena hakea psykoterapiaa, koska sitä itse toivoin. Nyt vain keräilen voimia alkaa kirjoittamaan sitä kaikkea hakemukseksi, niin että siellä jossain joku tajuaa ja uskoo,että en vaan jaksa.Aina en jaksa. Onneksi toisinaan jaksan. Juuri nyt on vähän 50/50. Mutta jaksan kirjoittaa,ja jaksan nyt suunnitella että kipaisemme Ikeassa Ipanan kanssa ennen kerhoa. Kaikki liike tekee minulle hyvää. Liike liikuttaa ensisijaisesti kehoa, ja kehon liikkeen seurauksena minun jähmettymään taipuvainen mielenikin liikkuu,ja siellä alkaa virrata paremmin. Minun pitäisi liikkua enemmän, mutta siinä kohtaa joudun kätellä Saamattomuutta taikka Aloittamisenvaikeutta, tai Omantoiminnanohjauksenvaikeutta. Ne esteet kun pääsen ohittamaan, olen voiton puolella.

Nyt otan virneen nassulle, sillä mulla on tänään aihetta iloon. Rakas mieheni antaa niitä aiheita iloon, ja tänään taas,juuri nyt, myhäilen tyytyväisenä ajatuksilleni. Kukaan ei lupaa huomisesta mitään, eikä edes seuraavasta hetkestä, mutta juuri nyt on hyvä olla! 

Loppuun Instakuva. Kipera Tattoo Tampereella teki tämän lisäyksen, kukkia ja oksia. Kahdeksan kukkaa, yksi jokaiselle lapselleni. Jatkoja menen ottamaan 24. päivä, mutta eri paikkaan. Ideoita pulppuaa, ja nyt kun minulla on mukava ja osaava tekijä, niin toteutan ne kaikki ajatukset joista olen haaveillut. Käsi on vähän shokissa kun juuri hakattu kuva :) Mutta ihana! 

9547541589298639777.jpg

maanantai, 7. toukokuu 2018

Vapaa viikonloppu, eiku puuhaviikonloppu?

Mikähän siinä oikeen on, kun lapset on poissa viikonlopun, pitää itse sitten keksiä tekemistä ihan urakalla?

Tiedossa ja suunniteltu oli kyllä aitaprojekti, että nyt se vaan pitää tehdä. Arki-iltana ei edes yritetty alkaa. No perjantaina olin ensin ajellut itseni läkähdyksiin jo muita ajoja, eli koti-perheneuvola- koti, ja hiukan myöhemmin koti-isilä-koti, ja saavuin kotiin vain hetkeksi hakemaan murua mukaan. Kaksistaan lähdettiin sitten kierrokselle koti- Bauhaus (aitaelementit ja verkko)- Puuilo (aitapylväät ja jotain muuta roskaa)- Prisma (jonne ei minun kipeytyneet kintut enää taipuneet,vaan muru meni sinne yksin)- koti. Iltahan se jo oli kun kotiin päästiin, lupaava aloitus lapsivapaille ;)  

Lauantaina herättiin tahtomme vastaisesti aikaisin, koska joku hiiviskeli meidän keittiössä, ja tietojeni mukaan ketään ei pitänyt olla paikalla... Noo esikkohan se oli päättänyt tulla laittamaan aamukahvit vanhuksille. Eipähän siinä sitten muuta kuin hissukseen heräilyä, ja alkoivat sitten muru ja esikko roudata kamoja takapihalle. Aidan pätkäähän siinä syntyi kyllä, mutta vaille se vielä jäi. Pihaprojektin lisäksi meillä oli kasa kaiuttimia ilmestynyt huusholliin. Niin ja vahvistin ja subbari. Niille kytkijää ootettiin koko päivä, kun Taikurin ja poikkiksen piti tulla jo hyvissä ajoin meille, sillä poikkis on kova hifistelijä, ja oli vallan innoissaan murun äänentoistolaitteistosta- joka siis nyt muutti meille :) Olihan se jonkin mittapuun mukaan hyvissäajoin, kun klo 22 nuoripari ilmestyi meille. Mutta 23 mennessä kajarit oli asennettu ja poppi raikasi niin,että piti pyytää hiljentämään. 

Sunnuntai aamuna saatiin nukkua rauhassa. Minä heräsin nyt aiemmin, laittelin kahvin ja hiivin sitten murun viereen sitä silittämään ja herättämään. Välillä näinpäin, hän yleensä arkiaamuna tulee silittämään ja pussailemaan minua niin, että herään. Vaikka herätys tuleekin ennen kuin kelloni kilisisi,niin en pane pahakseni- onhan se ihana tapa herätä! Joten ajattelin käyttää samaa metodia muruun,ja kyllähän sieltä kahviseuran sainkin. Mentiinkin nyt testaamaan aidattua pihaa ja pihakalusteita ihanaan aamupäiväaurinkoon, ja siinä kuluikin hyvä tovi istuskellessa. Murukin otti elbaa ihan kunnolla, hyvä ettei silmät pyörinyt päässä kun niin nautti, niinkuin minäkin, tietty :D 

Samalla oleskelulla tuli kukkalaatikot väliaitoihin ja niihin yhteensä 4 laatikkoa.Minua vähän kuumottaa millaisia kukkia osaisi nyt laittaa niihin, mitä siis haluan???? Hitsiläinen! Jotain roikkuvaa vois olla, mutta kun en varsinainen hortonomi ole, niin on hiukan hakusesa nuo kukkanimet. Keittiön ikkunalle sain pitkään haaveilemani yrttitarhan, se on kyllä ihana.Joten kyllä minäkin pikku hiljaa opin, ja osaankin jotain, kun saan rauhassa tuumia ja puuhailla. En ole minäkään kiireisen käskettävä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin menen ihan jumiin jos kauhean nopeasti pitäisi osata/hoksata/päättää/tehdä jotain. Niin, tämän ominaisuuden takia sain jopa vanhempani hermostumaan minuun niin ettei ole kiinnostanut yhteyttäkään enää pitää. Mutta mikäpä minä siihen olen sanomaan, kun aina olen sanonut kaikille, jopa sille nykyisellä exälle, että ei minun kanssa tarvi olla jos vaikeaa on ;) Ei kenenkään tarvi. Onneksi jotkut sentään haluaa, ja lapsi-paroilta ei vielä kysytä. 

Sunnuntain iltapäivällä oli pakko laittaa murulle jarrua päälle- meillä olisi enää muutama VAPAA tunti aikaa vain rentoutua, ja hän luuli että kaikki hommat pitää tehdä ennen lasten tuloa. Hyvin ne loputkin jutut sujui vaikka lapset olivat tulleetkin, oikeastaan jopa hauskemmin, kuin olisi mennyt ilman heitä. Murullekin oli pieni oppitunti tässä, että toisinaan on paljon parempikin tehdä juttuja silloin kun lapset ovat kotona. Nähdä ihan reaaliajassa heidän reaktionsa muutoksiin, jotka koskee heidän tilojaan tai juttujaan. Voi miten iloiseksi tuli keskimallin teinit jotka jakavat huoneen, ja siihen huoneeseen saatiin nyt omat sänkylamput molemmille, tuli kello seinää ja alapedillä nukkuvalle asennettiin verhotanko ja verho siihen, että sai omaa rauhaa. Voi sitä ilonfiilistelyä, luulen että murukin tajusi sen "jutun", miksi kannattaakin puuhailla lasten läsnäollessa. Sen lisäksi lapset saavat tarvitsemaansa mallia töiden tekemiseen, ja mallia siihen, miten kotia pidetään ja miten toimitaan. 

Sunnuntai taputeltiin kasaan vielä illalla pidettävällä palaverilla, joka koski Tompan puhelin ja tietokoneaikoja. Soppari oli mieluisa ja sujui hyvin, vaikka kirjuri meinasikin kuuelmani mukaan hermostua minuun,joka värittelin vain piirustusta ja järjestelin värikyniä ;) Mutta hermo piti ja pointsit murulle- kirjurille. 

Uutta viikoa pukkaa!!!! Yhtään en pistä pahakseni,että työpäiviä on vain kolme tällä viikolla. Hyvää tätä viikkoa jokaiselle sielulle! 

Tässä vähän viikonlopun juttuja

Henkilön Marika Kiuru kuva.

Henkilön Marika Kiuru kuva.

Alempi kuva napattu ihan just NYT, eli sielläpä on aika mainio "juodaan kahvia pihalla"- ilma, jotenka ponkaisempa sinne nautiskelemaan.

Heippis!