torstai, 12. heinäkuu 2018

Tasoitusta elämään

Aamu alkoi vaihteeksi mukavasti- päätä ei oikeastaan särkenyt, minua ei pyörryttänyt heti pedin pohjalla silmäni avattuani, eikä minulla ollut pahoinvointia! Jippii!! Ihan oikeasti, kärsin näistä oireista kokolailla kovasti pe/la aina eiliseen saakka. Kävin jopa päivystyksessä, koska vointi meni niin äkisti lauantaina huonoksi. Muru lähti sinne saatille kovin huolestuneena, mutta joutui paluumatkalle liki samantien, koska minut otettiin tarkkailuun niin nopeasti. Kiitos sairastetun embolian ja tulohetkellä 115 biittaavan sykkeen. Tukostaipumustaustastani on tässä mielessä etua, yleensä nämä kummat oireet otetaan vakavasti, eihän sitä koskaan tiedä onko siellä kuitenkin päässyt tulppa tulemaan, lääkityksestä huolimatta. Lääkärit kyllä aina muistavat painottaa että ei pitäisi tulla lääkityksen läpi, mutta niin moni muukin asia tässä elämässä on "ei pitäisi", ja silti...

Minusta ei kuitenkaan tutkimuksissa löytynyt muuta vikaa, kuin veren rauta-arvot, joista tiesinkin toki. Kovasti yritän rautaa purkista syödä, jotta tajuttoman matala ferritiiniarvoni lähtisi nousuun. Hb on jo saatui ihmismäiselle tasolle, siis juuri ja juuri anemiarajan yli, mutta tuo varastorauta onkin pidemmän ajan haaste. Diagnoosiksi sain siis asentohuimaus, ja itse tivattuani monesti mitä tälle voi tehdä,sain mukaan kaksi tulostetta Rahkon manööveroista, johon tutustuinkin jo yli 10v sitten esikoiseni diagnoosien yhteydessä tavattuani tämän lääkäri Tapani Rahkon, joka on tämän manööverin kehittänyt. Joten tein päänkeikutteluja parina päivänä, eilen aamulla viimeksi, ja nyt on kyllä vaikeaa arvioida mistä se apu tuli- tuliko se tiukasta kotihioeronnasta ja tee-se-itse piikkipallohieronnasta seinää vasten,ja omatoimisesta päänalueen vyöhykepisteiden käsittelystä, kallonpohjanhieronnasta, päänkeikuttelusta, vai oliko tämänkertainen oireisto sitten vain tässä? Joka tapauksesa eilen aamulla nakkasin vielä grammaisen Panadolin kitusiin, kun olimme lähdössä koko perhe retkelle Viikinsaareen. Tänään en tarvinut enää kipulääkettä,jei! 

Mietin kuitenkin tuota diagnoosia, sillä tokihan heti etsin tietoa vaivasta ja liityin ryhmään jossa siitä kärsiviä on. Päänsäryn ei kuuluisi kuulua oireistoon noin vahvasti, mitä se minulla oli. Pohdin sitten taaksepäin olojani ja oireita,ja tajusin, että olihan minulle pikku hiljaa hiipinyt se huimaus. Myös sellainen asia jota en todellakaan osannut yhdistää yhtään mihinkään, oli semmoinen "silmien sekavuus".Jossain kohtaa vaan alkaa silmän pomppia vallankin jos on lukenut näytöltä tai kirjaa/lehteä kauan.Jopa tv katselu voi saada aikaan tätä ja autolla ajaessa joitakin kertoja tullut olo,että pitää räpyttää silmiä,että tarkentaa. Eilen laivaan astuessa ja laiturille, jossa ramppi jonka yli kuljettiin, keinui aivan minimaalisesti, sai minulla aikaan ikävän kaamumisen trunteen. Joten voihan tuo olla. Jossain luki, että tyypillistä on myös niska-hartiajäykkyys joka on kaksiteräinen miekkaa- kun huippaa, jännittää niskaa, ja kun jännittää niskaa ja saa jumeja, huippaa enemmän. Sivuhuomautus: ai että tulee taas niin mummo mieleen sanasta huippaa. Mummo sitä käytti. Sitten siitäkin tulee mummo mieleen, kun muru puhuu mie- kieltä,niinkuin mummokin.On niin kotoisaa kuunnella mie-kieltä, se on ihanaa. 

Viikinsaaren retki onnistui siis hyvin. Muru oli jännittänyt sinne menoa, koskapa vilkkaita lapsia laivalla,ja hän ei ole vielä tottunut siihen, että esimerkiksi saaressa lasten hypättyä eväskuormaa grillipaikalle vievän traktorin kyytiin, tilanne on ihan ok,eikä hätää. Sen verran pyrin luottamaan lapsiin, että odottavat perillä,ja toisaalta, olihan siellä jo muita aikuisia paikalla. Meidät oli siis kutsuttu tällaiselle ryhmäretkelle jossa oli muitakin. Laivamatka ja eväät tuli kutsujan toimesta, joten mikä ettei, oli hieno reissu vaikka ihan ilman huutokonserttia ei selvittykään ;) 

Kodin muutostyöt ovat nyt jo hyvässä mallissa,kertakaikkiaan. Tekaisin sen videon silloin maanantaina, kun olin hakemassa peräkärryä. Ensin veimme yhden Hemnes kaapin uudelle omistajalle, ja ajelimme hakemaan sohva, ehkäpä väliaikainen (vaikka minulle se kelpaisi tuokin..) ja sitten mentiin murun kämpiltä hakemaan hänen Billy-vitriinit, jotka olivat "pelastettavat huonekalut" listassa ekana. Tuskin sieltä oikein muuta enää tuleekaan, hierontatuoli tuli, jonka kissa kusi melkein heti...kohtalo auki. Maanantaina siis tätä roudaamista. Tiistaina aseteltiin hyllyt sijaintiin numero 1, ikkunanurkkaan. Onneksi inspis loppui siihen, ja toki aikakin, näitä kun on tehtävä vasta illan päälle murun tultua kotiin. Eilen oli retkipäivä, mutta koskapa palauduttiin ajoissa sieltä, niin syömisen päälle iski tyttären ideariihi päälle, ja totesin että ei muutaku hyllyt kantoon, ja niinhän ne vaihtoi paikkansa oletussijainti kakkoseen, jota siis ennakkoon olimme tuumineet. Tuossa ne näyttäisi maastoutuvan ihan kivasti. Kissanpuu muutti myös, se sai nyt ikkunapaikan josta kissojen on kiva stalkata ulkona pörrääviä lintusia :) TV-taso ja minun työpöytä on myyty ja ne kulkeutuvat meltä pois perjantaina, lauantaina tulee sitten uusi tv-taso...Sitten alkaaki olkkari olla istuimia vaille valmis. Haaveena on ihan uusi sohva, mutta se mikä se sohva sitten olisi, on vähän auki vielä. Saattaa olla että päädymme murun kanssa siihen meidän "unelma" sohvaan, jolla käymme aina fiilistelemässä Ikeassa. Sohvien testaaminen on erityisen mukavaa, koska muru vetää minut aina kainaloon ja pitää kyljessä kiinni. Vähän sillein kun muutenkin aina, mahdollisuuksien mukaan. On muuten eka ihminen jonka kanssa voin nukkua kasvokkain ja jalat solmussa :) 

Sohvan hankintaa himmaa se, että uutta sohvaa ei tänne tule ennenkuin tämä kiva kissankuseskelu ongelma on hoidettu. Meidän täytyy siis taas alkaa siihen raskaaseen projektiin, etsiä kissalle toinen koti, jossa ei ehkä olisi kissakavereita,lapsia,eli rauhalliseen kotiin. Meiltähän lähti viime kesänä vastaavilla kriteereillä Misu-kissa uuteen kotiin. Hänelle löytyi todella superihana perhe, jossa hänellä ei ollut enää stressikäyttäytymistä siisteysongelmien muodossa.Siksi olenkin optimistinen sen suhteen, että tällekin tytölle löytyisi sellainen koti. Misun sijoituksesta olen edelleen niin kiitollinen!!! (jos siis tiedät perheen jonne otettaisi muuten kiltti ja seurallinen musta-valkoinen leikattu tyttö, niin ilmianna hänet minulle!) 

Nyt kun ne paskaakin paskemmat oireet on selätetty,ja elämä tuntuu tasoittuvan, niin pääsen toden teolla luomaan sitä tasaisuutta omaankin elämään. Toki tämä olkkariproggis vielä hiukan kuormittaa, mutta muilla osin elämän rauhoittaminen aivan aktiivisilla toimilla niin ajatus ja asennetasolla, kuin fyysisestikin,sallimalla lepoa kun keho sitä vaatii. Tuomalla meditatiivisia elementtejä vaikka jokaiseen päivään- ne on vallankin minulle hirmun tärkeitä koska tässä viime aikoina tullut niin monesta tuutista tätä "sinä olet NIIIINNNNNN herkkä"- viestiä. Tietenkin olen sen tiennyt jo vuosikymmeniä, mutta tämä ominaisuus tuntuu vain lisääntyvän iän myötä. Ja herkkyys silläkin lailla, että saan usein kyyneleet silmiin palkällä ajatuksella, vaikkapa sillä että mietin rakasta miestäni silloin kun hän ei ole täällä. 

Tästä tulikin mieleen asia josta piti jossain välissä kirjoittaa. Karmasta! Eteen tuodaan sama asia niin kauan kunnes olet oppinut sen sisältämän opetuksen. En osaa nyt selittää miten sen koen ja ajatteln päässäni, mutta olen täysin vakuuttunut että mieheni on minulle karmallinen.Olen viimein Oppinut läksyn, oppinut jonkun tärkeän asian ihmissuhteesta.Vai olenko sittenkin vain kärsinyt nyt tarpeeksi, että nyt on aikani saada onni... Yksi oman elämäni tasapainottava asia ja päätös on se, että alan aktivoitumaan,tai paremminkin sanottuna antamaan tilaa taas henkisenpuolen kehitykselle. Tietoisesti. Olen nyt viime vuodet huojunut sellaisessa sumussa, että vain hetkittäin olen päässyt siihen kiinni.Siihen rauhaan, jossa minunlaisen pitäisi asua jotta jaksaisin. Olenhan tietenkin puolitietoisesti harjoittanut tätä yhteiskunnan kiireestä ja paineesta etääntymistä jo hyvän tovin, ollut "itsekäs" ja toiminut kuten sisäinen tietoisuuteni käskenyt,eli siis kuin olen itse halunnut, kokenut oikeaksi jne. Ymmärrettävästi ne valinnat eivät ole sitä mitä yhteiskunta odottaa, mutta elänkin tätä elämää minua varten, ja matkani on tällainen tällä kertaa. Mutta siis, pyrkimys upota syvemmälle siihen Omaan Maailmaan,tiedostaa enemmän. Pitää tiukasti kiinni rakkaan kädestä,jottei yhteys maan päälle katkea. Ties mitä tästä kaikesta syntyykään :) 

Tasoittuminen on alkanut, se jatkukoon.  Fyysisellä tasolla kotona sekä omassa temppelissäni eli kehossani, ja henkisellä puolella. Aion nauttia tästä ja kiittää jokaisesta päivästä kun saan elää kuten toivon,elää hyväkuntoisena ja rakkaideni ympäröimänä. Elämä on liian lyhyt (tämä yksi kierros nimittäin) hukattavaksi vääriin juttuihin, mutta joskus ne on ikäänkuin pakollisia pahoja. Emme ole (yhdellä kierroksella) ikuisuutta, joten koetetaan tehdä asioita joista tulee eheytymistä karmallisesti. 

Hyvää Herätystä tähän päivään, ja tähän Elämään!!! 

Loppukevennys maallista.... olkkari nyt! (huoh en tykkää tästä kuvien lisäämisen hankaluudesta,blaah) p4nJAHU13zTdKn2TfoLZ5t_X14aj6xGsPi3Ol0hn

ps. oikoluin nopeasti tekstin ja huomasin hirveästi kirjoitusvirheitä....nekin on kuulema asentohuimauksen yksi oire... :/ 

sunnuntai, 1. heinäkuu 2018

Jess!

 

Asetin tavoitteeksi että kirjoitan uudelleen viikon kuluessa, ja nyt ihan vahingossa huomaan, että siitä on tasan viikko kun viimeksi raapustin! Jess ;) 

Yllättäen on taas tapahtunut hurjasti kaikkea. Tämä juuri loppuva viikko oli kyllä ihan mahdoton, oikeasti. Oikeastaan kaikki jännitys kohdistui keskiviikkoon, jolloin meidän herra Muurahaispeppu oli lähdössä 10-leirille. En ole koskaan fanittanut pakaamista, joten kuumotus oli käsin kosketeltavissa kun leirille piti pakata kampetta kolmen päivän ULKONA oleiluun. He siis nukkuivat teltoissa ja myös ohjelma-alueena oli teltta taikka taivasalla. Taisi olla ainoat kiinteät rakennukset leiriläisille bajamajat ja sauna. Minä ja lapsikin toki, stressasimme koko alku viikon, minä pakkaamista ja lapsi lähtöä,joten käytös ja toimiminen oli mitä oli. Adhd iski oikein kovalla pasuunalla päälle tiistaina, jolloin ei meinannut tulla lääkärikäynnistä lapsen kanssa mitään, eikä sen koommin sen jälkeen tehdystä "pika" kauppareissusta, jossa mulla meinasi oikeasti pää hyytyä siihen korvan vierestä jatkuvalla höökällä kuuluvaan säksätykseen. Taisi sieltä kaupasta kuitenkin mukaan tulla melkein kaikki mitä pitikin,mutta vaikeaa se oli, niin vaikeaa. Lääkärilläkin käydessä koko 50 minuuttia jatkuva kalkatus korvan vieressä. Vaikka olenkin nainen, ja pysyn jakaa kanavia hyvässä tilanteessa niin, että voin puhua yhdelle ja kuunnella toista, niin kahden kuuntelu ja kahdelle yhtä aikaa keskustelu kyllä alkoi puskea Erroria päähän aikamoisen urakalla.... 

Lopulta kuitenkin homma saatiin pakettiin. Asiallisen kokoisen repun (85litraa) kanssa, jonne oli makuupussin ja alustan lisäksi pakattu saappaat ,sadetakki,uikkaria,pyyhettä,vaihtovaatetta,itikkakarkoitetta jne, Muurahaispeppu hoippui keskustorilta lähteneeseen leiribussiin. Jännitti jokseenkin kovasti, kun ei tiennyt ketään, joka olisi ollut leirille tulossa, siispä ihan huikeat respectit poitsulle, kun meni kumminkin,vaikka hirvitti. Lopputulema oli,että kolmen päivän leiri loppui liian aikaisin, mutta kotiin oli kiva tulla, koska tuntui että leiri oli kestänyt jo viisi viikkoa :D 

Pojan jättämisen jälkeen ajelimmekin sitten Murun ja Tompan kanssa kahden kaupungin rajoille, ja jätin ne sinne isojen reppujen (vai jokohan ne rinkkoja oli,en tiedä) kanssa pöpelikön reunaan, ja sinne ne minun Eräjormat humpsahti metsän uumeniin,ja viettivät siellä yhden kokonaisen päivän. Nukkuivat riippumatoissa, joka on murun harrastus, ja siitä on meillä lapsetkin tosi kiinnostuneita ja innoissaan. Minuakin oikeasti kiinnostaisi,mutta ihan ajatuksen tasollakin se näky, että yritän päästä riippumattoon kyytiin,ja kierähdän siitä sitten humpsista vaan maahan, niin pistää miettimään, paljonko haluan laittaa itseäni likoon. Tosin,kaikkea pitäisi kai kokeilla edes elämässä, vallankin tällaista josta ei ole kellekään haittaa. Korkeintaan putoan,minua sattuu ja sitten kuolen nauruun siihen riippumaton viereen, kun itselleni hekotan. 

Kotiin jäi vain tytöt, ja olinkin suunnitellut murun ideoimana siis, että vietetään tyttöjen iltaa. Nooh, vanhempi tytär olikin päättänyt että on siivouspäivä,eikä malttanut lähteä mihinkään, joten minä ja miniprinsessa, joka kyllä jo kai puoli päätä minuu pidempi, lähdimme kahdelleen. Onpa vaan vaikeaa Tampereenkokoisessa kaupungissa päättää minne mennään! Päädyimme Laukontorille alarantaan ilta-auringosta nauttimaan ja syömään pehmiksiä. Sitten piti laukata kierros Koskikeskuksessa, josta emme mitään ostaneet. Lopussa oli Finlaysonin popup ja Tiger. Typy meni Tigeriin ja sovimme että minä kipaisen Finlaysonilla sillä välin. Kun menin sitten perässä Tigeriin, typy ihmetteli että no joko sä kävit... Tuumin vaan että juuuuu,kävin. Kävin mä ikkunoiden takana katselemassa liikkeeseen, ja päätin olla menemättä edes sisään, koska en kertakaikkiaan tarvi mitään,enkä minkäämoista riepuu.En sänkyyn, en pyyhkeiksi, en mitään! Joten menin typyn perässä Tigeriin, josta emme siis sieltäkään ostaneet mitään :) Ollaan me aikamoisia shoppailijoita. 

Kotona sitten odotti siivouksesta uupunut vanhempi tytär. Hän oli siivonnut kotia,ja päästänyt vahingossa kissat karkuteille. Siinä sitten niitä odoteltiin, ja tulihan ne viimein. Sitten iskikin nälkä,ja tokihan klo 23 on oivallinen aika tilata pitsaa. Tuli muuten nopeasti,ei varmaan kauhean montaa nälkäistä ollut enää tuohon aikaan?? Katsottiin leffa ja syötiin. Kaupasta tullessamme tuotiin pistaasijädee, prinsessakakkua ja ruissipsejä tuorejuuston kera syötäväksi. Noo,emme kajsaneet muuta kuin pitsaa vetää, röyh. 

Torstaina sitten hain miehiä mettältä,ja taas jatkui hommeliinit kotosalla.Torstain muru oli kyllä kuin puusta pudonnut, oli ollut hänelle enemmän semmoinen opetus- kuni leporeissu, koskapa ensikertalainen poitsu mukana, jolle piti kaikki opettaa ja varmaan puolivalmiiksi laittaakin. Niin ja viihdyttää, koskapa ensikertalainen unohti puhelimen autoon ja Ankka kirjan kotiin :D 

Perjantaina jäimme kotiin kahdestaan säätämään sekoitetun olkkarin kimppuun, kun lapsia lähti iseilleen, ja Muurahaispeppu leirillä edelleen. Lauantaina mentiin leirin päätösjuhlaan,ja siitä sitten napattiin mukula mukaan. Leirille matkustettiin ensin autolla, jotka piti jättää isolle parkkialueelle. Sieltä oli sitten bussikyydit leiripaikalle. Olikin taas mielenkiintoista pitkästä aikaa istua bussissa, sitä kun ei tule harrastettua välttämättä edes kerta vuoteen. 

Leirillä oli iloinen vesseli vastassa joka vilkutti meille heti kun näki meidät bussin ikkunasta. Heti tuli halaamaan molemmat, ja sitten saimmekin jo esittelykierroksen uuden kaverin luokse. Ohjelmat oli taas liikuttavia, kuten ne aina on. Miljöönä se leiri ja suuri ohjelmateltta olivat jotenkin hirveän tunteisiin käyviä, olin ihan fiiliksissä niistä lauluista ja esityksistä. Leiritunnelma on kyllä niin hieno, kerrassaan!  Sitten kotiinpäin, eiku...Muurahaispeppu piti kuskata suoraan kaverin synttäreille, eikä suostunut vaihtamaan leirikamppeita päältään, vaan verkkareissa ja leiripaidassa piti mennä. Kumppareitakaan ei olisi millään vaihtanut, kehui olleensa villasukissa ja kumppareissa koko leirin... (omg....) 

Me murun kanssa sillä välin vietiin pesulaan juuri aamusella kissan kusema patjan päällinen,ja odotellessamme kipaistiin iiihan kaksin kiinalaiseen syömään. Röyh...ei tarvinnu syyä koko loppu päivänä mittää ;)

Tänään sitten päätettiin viikko kipaisemalla Lähimarkkinoilla Kangasalla,Mobiliassa.Ipana pääsi siellä liikennepuistoon kruisailemaan. Sieltä ajelimme vielä Tampereen keskustaan Sorsapuistoon, jonne puistokirppistelijät alkoivat levitellä paikkojaan. Me istuimme lammen reunalla ja söimme eväitä, joista rasiallinen mansikkaa ostettiin Mobiliasta lähdettyämme...Ipana oli muuten ihana, otti murua kädestä ja toimitti että tule tänne mukaan, näytän mitä haluan...Ja ne oli ne mansikat.Ei auttanut kuin kaivaa vitsku lompakosta ja antaa pienen ihmisen suorittaa ostokset :) Sorsapuistossa siis evästettiin mansikkaa ja matkalta haettua patonkia ja piirakkaa. Sai ne sorsatkin osansa,ja se lokkikin, joka muina miehinä uiskenteli sorsien joukossa. Päätteeksi mentiin vielä Sorsapuiston leikkikentälle, ja siellä tietty aurinko penkille nahkaa kärventämään. Muru oli ihana kun se jossain kohtaa heitti takkinsa jaloilleni, tuumasi vain ettei tuo sun uusi kuvasi ihan kärvenny. Olin jo unohtanut, että jalassa komeilee maanantaina nakuteltu uusin tatska, ihana kolibri. Vitsi että rakastan tuota kuvaa!!! Itse kuva oli selvä, että kolibri tulee,mutta se paikka oli kyllä työn ja tuskan takana miettiä. Lopulta tatska-aamuna kirjoittelin kiihkeästi rakkaan ystävän kanssa, joka kertakaikkiaan hyvin tomerasti suositteli jalkaa, koska "minun pitää rakastaa jalkojani", nimenomaan siksi että ne ovat syntymäsairaat ja vaivaiset. Niimpä lintu tuli jalkaan,ja aivan tajuttoman ihana ja loistava paikka. Kiitos siis tästäkin J, oot rakas. 

Aikamoinen päivä oli meillä,häppeningiä oli,mutta niin kivaa!!!! Murun lomaviikko oli nyt tässä ja lisää ei ole odotettavissa pitkään aikaan. Oli ihanaa kun hän oli kotona! Totuttelua taas työrytmiin ensi viikko, voi voi. 

Instassa, joka löytyy siis www.instagram.com/mariqueque1/  on viime päivien kuvia paljon, käypä kurkkaamassa! 

Ihanaa ens viikkoa juuri Sulle! 

koti.jpgkoti1.jpgkoti2.jpg

Yhtenä iltana tässä viikolla piti käyä mettässä, no eihän meijän liki nyt kummosta löytynyt, mutta teinpä joutessani lenksan ja otin vähän kuvia. Siinä se kotitönö näkyy että kummosissa nurkissa myö operoijjaa. 

 

 

sunnuntai, 24. kesäkuu 2018

Puoli vuotta!!

No niin,tärkeä rajapyykki tuli ohitettua toissapäivänä,eli puoli vuotta Tamperetta eletty, vol.3 :) Niin tosiaan, olen nyt kolmesti muuttanut Tampereelle. Voisiko sen siis todeta tässä kohtaa, että kolmas kerta toden sanoo? Joskus se sanonta käy, joskus se kolmekaan kertaa ei riitä kertomaan riittävästi totuuksia elämästä.

Mutta mutta...se on taas sunnuntai, ja muodostuihan tästäkin ihan perinteinen Puuhapäivä, vaikka aamu alkoikin ankeasti,suorastaan hermoja repivästi. Taitaa minulla taas alkaa hormoonit heittää häräspersettä kun fiilikset näin heittelee, mutta selvittiin siitä aamustakin,vaikka melkein puoleenpäivään menikin. 

Aamupalalle menin pihalle,siellä kun hiukan aurinko pilven raosta lonkotti,ja toivoin sen jo pelkästään piristävän,ja laittavan kuuppani paremmille uomille. Muru tuli pihalle myös, ja koetti saada selville mikä minuu vaivaa,ja pakkohan se oli sillekkii alkaa hymyilemään,kun niin epätoivoisiin tekoihin rupesi, että ihan jalkaa silitti,ja silloin on hommat jo pahalla tolalla :D No ei vaineskaan, mutta niin pääsin sitten itse asiaan, eli siihen,mitäs tänään puuhaillaan. Eilen haimme kaksi autokuormallista tavaroita hänen asunnolta, jota tuttavallisesti varastoksi kutsutaan. Iso kissanpuu ja ihana hierova tuoli saivat uudet paikat meidän yhteisestä kodista <3 Tuntuu ihanalle rakentaa tällein pikkuhiljaa yhteistä kotia ja elämää sen sisään. Vaikka olen havainnut joitakin puuttuvia ohjelmistoja rakkaassani, ne eivät ole kuin sitä ihmisen omaa persoonaa,olemme jokainen omanlaisemme luomus korkeimman käsistä. Ja juuri tuo luomus on minulle niin sopiva- hän myös haastaa minun omia rajoja ja ravisuttelee sitä mihin olen tottunut niin hyvällä kuin huonommallakin, mutta ihanin asia siinä on se tunne kun saa oppia jotaion uutta itsestään. Huomata että hei mä pystyn tähän,vaikkei se kuulu ollenkaan mukavuusalueelle. Että ennen, silloin siinä elämässä mitä elin ennen rakkaani tulemista kuvaan, olisin toiminut toisella lailla, mutta nyt halu toimia paremmin tätä ihmistä kohtaan joka on omalla olemuksellaan myös minua kunnioittanut, niin myös minä häntä. Niin yksinkertaista se on! Olen oppinut pyytämään anteeksi jos kiukkuan suotta,ja silti hän sanoo- hei se on vaan elämää rakas. Ei hätää. 

Tänään siis piti hiukan korjailla sohvaa. Tiedättekö mitä kävi? Sitä sohvaa ei enää ole!!! Minä olen sen sortin säätäjä,että kun mitta tulee täyteen,niin se sitten tulee, ja silloin tapahtuu muutoksia.Nyt lähti sohva. Ja vitsi miten on hyvä fiilis :) Nyt olkkarissa on kaksi nojatuolia ja tuo hierova tuoli. Jo vain on tilaa ! Voisin ihan hyvin tottua tähänkin,mutta onhan se nyt vähän, kun meitä on kumminkin se seitsemän vakkariasukasta,että jos ei olisi kuin kolmelle istuin. Toisaalta ei me useinkaan yhtäaikaa edes tarvita niitä istuimia. Nytkin yksi lapsi on tuolilla olkkarin osassa, minä istun ruokapöydän ääressä ja muru säätää tietokoneen ja tulostimen ongelmallisen parisuhteen kimpussa itselläänkin korvat sauhuten. Lapset kun pelaavat,ei siinä meillä ole mitään tekoa. Ja sen kerran kun me katsomme telkkua,siinä harvoin on lapsia.Joten...why not???? Vaaka taas pohtii ja pyörittelee.Ikeassa olisi yksi herkku, mutta toisaalta murullakin olisi jonkinlainen soffa, tosin ei mikään muotiluomus mutta no, kai siinä voisi pehvaansa kuluttaa? Mutta ensin pitää saada ne isoimmat jutut sieltä tänne, että näkee taas millaisiin raameihin aletaan olkkarinosaa muokata. Jännää ;) 

Huomenna olis tatska-aika,ja sitten lääkäri. Lääkärille pitää etsiä kasa paperia mukaan, tatskaajalle mennessä pitää tietää mihin haluan saagani kolmannen osan nakutettavan. Hitsiläinen kun elämä on niin hiusin hauskaa. Minullahan pyöri ja kyti älyttömän pitkän aikaa näitä kuvia päässä, tiesin että ne on menossa nahkalle, mutten saanut niitä ulos. Kunnes. Kunnes tiettyjä energioita vapautui minun omaan käyttööni,ilman estoja ja esteitä, jäi vain minun oma tahto tehdä juuri niin kuin haluan. Ihan silleen miten koko elämääni yrittänyt elää, silleen kuin itse haluan. Mutta nämä kuvat lähtivät viimein elämään,ja kun sain sen pään auki ja löysin tekijän, niin se oli menoa sitten. Selkään tuli isoin kuvani tuossa kesäkuun alussa, se on ihana ja merkityksellinen, ihan ninkuin kaikki kuvani. Mutta huomenna tuleva on tarinani kolmas osa.En osaa sitä tarinaa sanoittaa vielä järkevästi mutta kerron sen heti kun saan sen sanoiksi. Siis kolmas osa Saagaa. Sen tiedän että sitten tämän jälkeen tulee puolisen vuotta väliä,ja kun yksi etappi on valmis, niin se minun "päätepisteeni" tulee myös iholle. Älyttömän tärkeä juttu, älyttömän tarkoitettu juttu. Ajatella, kukaan muu kuin lapset eivät ole päässeet iholleni,mutta yhden otan,sen viimeisen päätepisteen. Niin, lapsethan on sydäminä selässä, ja kukkasina kädessä. Rakastan jokaista kuvaani ihan älyttömästi! Siitä saa sitten joskus ehkä lapsenlapset lukea mummin elämästä,tai joku voi ainakin tunnistaa ruumiin helposti. Uh, tulipa tummaa huumoria. Odotan siis huomista jännityksen kihelmöinti koko kropassa,jess. 

Eipäs nyt juoruta kaikkia jänniä juttuja yhdellä kertaa. ... Nyt oli sopiva fiilis taas vuodattaa, kuulokkeet päässä ja musiikkia tuubista.Työkaluna rakkaani tabletti-tietokone (peeäs, diggaan tästä ihan sikana  ) ja pikakahvi numero kaksi kupissa.Ajatukset vapaalle ja sormet tanssimaan. 

Hyvää ensi viikkoa jokaiselle, kuulumisiin! 

PS.Tällästä namia vähän haaveilen....

STOCKSUND 3:n istuttava sohva IKEA

tiistai, 19. kesäkuu 2018

Mitäs laitetaan? ;)

Kesäloman kolmas viikko siis pyörähti käyntiin, ja nyt olis napsuteltu kesäkuun menorumbat loppuun tältä erää. Koulut kun loppui, ajettiin heti Lahteen neljän muksun kera. Kaksi jäi viikoksi Lahteen, ja me loput kävimme ystävällä yökylissä ja nuorin pääsi kastamaan talviturkkinsa Lahdessa boksereissaan, koska eihän fiksulle äidille tullut mieleen uimisen mahdollisuus... Sinne vain....innostin molempia poikia menemään veteen ihan boksereissaan, koska mitä välii?? Toinen tyytyi vaan uittamaan jalkojaan ja ihmettelemään joutsenta, joka tuli siihen ihan tykö rantakiville, missä istuskelin. Aikamoinen lintu kyllä, vähän pelottavakin kun en tiennyt miten ne yleensä suhtautuu ihmisiin. 

Siitä viikon päästä ajelimme Hyvinkäälle kummipojan pikkusiskon ristiäisiin. Meinasi iskeä mulle vaatehepuli, minullahan ei tunnetusti ole juhlavaatteita koska no, en ole edustusmateriaalia ollut koskaan ;) Raapaisin sitten sen verhomekon päälleni, sellaisen valkoisen vanhanaikaisen verhon näköisestä kankaasta kyhätyn luomuksen, jonka viime kesänä KappAhlin aletangosta nappasin mukaan, sovittamatta tottakai. Sitä pidin Ipanan kevätjuhlissa ja koululaisten keväjuhlassa, ja se mekko päällä meistä murun kanssa otettiin suloisia yhteiskuvia,kihlajaiskuvia, vaikkei kuvan ottajakaan vielä tiennyt että se tapahtuu vasta seuraavana päivänä :D 

Viikko näistä ristiäisistä oli sitten seuraavat ristiäiset :) ja sain uuden kummitytön. Nyt pidemmällä Kotkassa saakka, joten päätin yhdistää pari kärpästä yhteen iskuun, ja kyselin turvapaikka Loviisasta ystävän luota. Heille sopi,vaikka siellä sitten puolestaan juhlittiin rippijuhlia :D Samalle reissulle ympättiin vielä pari murun perhepiirin käyntiä, joista vallankin toisesta jäi ihana fiilis,ja tunne vaan lisää, että näin näiden kaikkien juttujen kuuluukin mennä. 

Eilen kun tulimme kotiin, iski reissuväsymys. Saimme onneksi ruuan tehtyä,ja sitten olikin aika nakkaa hanskat nurkkaan. Korista väsymystä aurinkotuolissa tai kuorsata päikkärit pedissä. Mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua paahteisessa huushollissa levottomasti, toki onnellisena omassa sängyssä.Kaikenlisäksi mulla on nyt päivät sekaisin,koska muru ollut mukana, ja eihän hänen pitäisi olla reissussa jos olisi työpäivä, joten sunnuntaita elin eilen, ja tänään on tietenkin maanantai.

Viime viikolla muru ihmetteli, enkö ole kirjoittanut, koko kesäkuussa mitään? No niin siinä on käynyt, semmoista haipakkaa ollut tämä loman alku,ja toisaalta loma ollut myös sen suhteen aika rikkonaista, koska lapset ovat olleet siellä täällä tuolla, eikä meillä ole oikeasti yhtään mitään lomasuunnitelmia. Menemme varmaan sinne minne nenä näyttää, joten mitäs laitetaan? Olisko joku varaamassa meitä jonnekin suuntaan???? :D No Miljoonativoliin mentävä,se on sellainen kesän perusjuttu, että siellä käydään ja Keskisellä "säästämässä",vaikken oikeasti sieltä välttämättä edes osta mitään. Tulee vähän semmoisesta ylitarjonnasta kieltoreaktio päälle,etten halua mitään. Tosin mekkoja tarvisin, kaikenmaailman häihin ;) Espoonsuuntaan olen luvannut pyrähtää, Lahteen tietenkin, mitä muuta...Lappiin haluisin, mutta en jaksa millään rämällä farmariautolla lähteä reissuun,koska jos ihmiset mahtuisi kyytiin, niin ne reissukamat... Viime kesänä oli mökki Pohjanmaalta viikoksi, sillekin reissulle piti lainata suksiboxi katolle. 

Olisihan tässä kaikkia jänniä juttuja ollut tapetilla, mutta jotkin asiat ovat semmoisia hys-hys- juttuja, että jutellaan sitten kun ne ovat julkistamisvalmiudessa. Myöskin tuolla minulle rakkaalla toisella elämäntasolla on ollut mielenkiintoisia tapahtumia, joita olen pyöritellyt ja fiilistellyt omassa mielessä, hymyillyt ja naureskellut juttuja, mutten ole voinut kertoa edes murulle, koska niiden asioiden kuuleminen vaatii tiettyä ymmärryksen tasoa ettei ne kuulosta vain sekopäisen mielenterveyspotilaan jorinoille,harhoille tai jotain sellaisia nimiä voisi tämä näkyvä maailma niile antaa. Sitä en halua,ja siksi valikoin ne ketkä ymmärtää tätä tasoa elämästä, joille voi kertoa ja hämmästellä, voiko se tosiaan olla näin ;) Niin että pinnan alla poreilee paljonkin, mutta ihan kaikesta ei voi puhua. Monista henkimaailman ilmiöistä tietenkin kirjoitan ja puhun ihan avoimesti ja yleisesti, koska se on minun yksi merkitykseni täällä maailmassa tähän aikaan. Harmillisen vähän on ollut vain aikaa roikkua henkimaailman "linjoilla", mutta he ovat onneksi hyvin napakoita siinä vaiheessa kun he haluavat viestinsä läpi kuten viimeksikin kesken autolla ajamisen,tuolla kaupungin reinamilla,kotimatkalla. Sain kivan tietoiskun jota sai hieman jopa hihitellä.Tietenkin minulle on helppo tuodakin viestiä, pääni on avoin kuin taivas. 

Toivon että saan jonkinlaisen ryhdin kuitenkin tähän kesään. Suunnitelmia on, mutta ilmiselvästi niiden ei ole aika vielä toteutua koskapa fiilis niin tahmea, eikä mitään meinaa saada tehtyä,vaikka kuinka suunnitellaan. Pitää kunnioittaa näitä hentoisia viestejä ajoituksesta.Kun aika on oikea, kaikki loksahtelee paikoilleen liki itsestään. 

Minä jos kuka sen tiedän!!!! Ei tarvi kuin katsoa minun 2018 vuotta alkuun,kelata sitä tammikuusta alkaen päivä kerrallaan, loksauttaa suut auki, hämmästellä,kauhistua,pidättää hengitystä, tuntea väreitä ja jännitystä, huokaista helpotuksesta ja hymyillä. Kaikki meni juuri kuin niiden pitikin. 

Kiitos! Nyt lopetan tämän tähän ja toivon palaavani hiukan nopeammin eetteriin,ja antaa ajatustenvirran leijaille astetta keveämmin. Ootteko valmiina???? 

Tässäpä teillekin pieni pissat housuun-setti, etihä siekii juhannusnimesi :D 

 

FB_IMG_1529073254079.jpg

torstai, 31. toukokuu 2018

Kuutamolla

vaikka aurinko paistaakin.

Ihan viittä vaille päätöstä on tämä kouluvuosi. Kevätlukukausi on kohta kulunut täällä uusissa/vanhoissa maisemissa,ja jotenkin yksi vaihe taas tulee välietappiinsa.Olemme olleet jo kevään Tampereella,vau!Jännää. Taas ajatukset kieppuvat takaisin niihin hetkiin, kun muutto takaisin varmistui. Miten hykerryttävän hassua ajatella, että silloin luulin vielä,että me "vaan" muutetaan,mutta sitä en tiennyt kuinka täysin koko elämä muuttuu. Juuri tämä ajatus tässä kuviossa on niin huikea, koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa, kunhan vain laittaa sen muutoksen käyntiin.

Viisi kuukautta Tampereella tuli siis tuossa viikko sitten jo täyteen. Viidessä kuukaudessa olemme kovasti jo tukevoittaneet jalustaamme täällä rakentelemalla kotia enemmän ja enemmän meidän tarpeisiin sopivaksi,puuhasteltu pihaa kivaan kuosiin jne. Lapsia vaivaa nyt ensimäistä kertaa huoli,jonka myös ääneen sanovat. Eihän me vaan taas kohta muuteta. Emme muuta! Nyt on vähintäänkin kuusivuotissuunnitelma tehty, johon optiona pari lisävuottakin. Laskelmat on tehty sitä peilaten, että siinä vaiheessa kun kotona on enää kaksi lasta, voimme joko asua tässä,taikka katsoa huonetta pienempää asuntoa. Ei voi tietää niin monen vuoden päähän asioita kylläkään, voihan tässä tulla muuttuja X mukaan, josta kukaan ei vielä mitään tiedä. 

Lauantaina lapset hakevat todistuksensa, ja siitä sitten saman tien hilpaisemme Lahteen. On tavallaan hauskaa, että Lahti sittenkin "jäi minuun" ,vaikka vain pyörähdimme siellä. Tuli ystäviä minulle ja lapsille,ja nyt olemme sidoksissa sinnekin. Ne on sellaisia sydämiä kartalla, mitä syntyy kun tapaa merkittäviä ihmisiä ja syntyy rakkautta ystävien kesken. 

Seuraavat kolme viikonloppua onkin meillä reissuamista, sen varmaan juuri ja juuri jaksaa,ja sitten saakin kellahtaa viettämään juhannusta, joka on kuulema terassin rakennuksen luvattu aika ;) Saas nähdä saadaanko siiheksi haettua materiaalit, rakentaja-nakuttelija kuulema löytyy sitten. Mutta juhannus on vielä niin kaukana, To Do- listassa on niin monta juttua ennen sitä...ja kalenterin käytöstä ei pääse irti edes kesällä. 

Vaikka minulla ei olekaan kesälomaa, koska lomailen-siis olen töissä- koko ajan, niin silti kesäloma lataa ihan erilaisen fiiliksen elämään. Tietää, ettei tarvitse ainakaan sitä koulun läksy-paperi-huolehtiminen-allekirjoitus-mitäseuraavaksitapahtuu- rumbaa pariin kuukauteen. Kuulostaa todellakin lomalle :) Pitää vain asennoitua erilaiseen hässäkkään kotona,ja orientoitua huolehtimaan lounasta pöytään joka päivä. Rakas puurtaa töissä koko kesän ilman lomaa, joten turhaan minä valitan, enkä kyllä valitakkaan.

Nyt en tähän hätään taaskaan,tietenkään, löytänyt sitä artikkelia, jossa puhuttiin ajan jakamisesta sopivassa suhteessa työhön,lepoon ja virkistykseen. Työajaksi laskettiin myös kotityöt, jotka siis minun pääasiallinen työ onkin. Harmi etten oikein koskaan muista laittaa talteen tällaisia kiinnostavia juttuja, jotta niihin voisi palata myöhemmin. Usein tallennan Facebookissa linkkeinä asioita, niin että ne löytyvät sieltä, mutta muilta sivustoilta vastaan tulevia juttuja ei oikein osaa tallentaa- paitsi eilen!! Eilen hoksasin hyvän tavan, koskapa laitoin tietokoneellekin Keep-sovelluksen (Google Keep) ,joka on helppokäyttöinen muistiinpanosovellus. Nyt kun koneella on pikakuvake yläreunassa, jolla voi välittömästi tallentaa asioita sovellukseen, olen aivan haltioissani! Toinen tapa on tietenkin kirjanmerkit, mutta itse pidän sitä hankalampana vaihtoehtona. Olen siis todella tyytyväinen, että Keep toimii myös näin koneella, ei vain luoda omia muistiinpanoja, vaan niitä voi tallentaa verkkosivuiltakin. Olen todella haltioissani! On mukava palata johonkin artikkeliin, joka on herättänyt ajatuksia,ja voi sitä hiukan kommentoidakin, mutta hyvä idea menee hukkaan kun en löydä lähdettä. Heikko muistijälki siitä,missä olisin sen artikkelin nähnyt, mutta sieltä se ei löytänyt. Tästedes kyllä löytyy! 

Loppuun vielä kaksi haastetta, joihin itseni asetin:  En leikkauta hiuksiani enää tänä vuonna, tai ainakaan muutoin kuin latvoja,sillä päätin niiden antaa taas kasvaa. Huhtikuun alussa kävin kampaajalla, jolloin malli leikattiin ihan "korviamyöten" eli kaikki lyhyeksi, niska,korvalliset,vain päälle jäi pidempää hiusta. Samalla värjättiin koko pää, joten nyt on kyllä aitiopaikka seurata hiusten kasvunopeutta. Joulukuussa luetaan sitten tulokset :) Toinen haaste on sellainen ikuisuushaaste minulle, eli kohtuullistaa ja jopa keksiä vaihtoehtoja herkuille. Tavoitteena keveämpi olotila kehoon. En ajattele sitä varsinaisesti laihduttamisena, vaan sellaisina muutoksina, joiden kautta kehoni kuormitus kevenee,eikä tuntuisi niin tukkoiselle. Kohtuullinen ruuan syöminen sekä kohtuullinen herkuttelu tuottavat tämän vaikutuksen, joten sitä tässä koetan nyt hioa päässäni tehden suunnitelmaa kuinka toimia. Varsinaisesti en odota mitään,jotta voin olla sitten positiivisesti ilahtunut mikäli jotain tapahtuukin. 

Ja jotta voin vakuutta teidät sanoistani, terveellistä ruuasta jne, niin tässäpä todistusaineistoa eiliseltä Dinneriltä :) Instaa kannattaa myös seurailla, pyrin julkaisemaan siellä kuvia elämänmenosta,ja jaan niitä blogin FB-sivustollekin samalla. 

Screenshot_20180531-094916.jpg

PS. Joko olette nähneet kuvan uusimmasta,viikko sitten nakutetusta tatskasta? Sekin löytyy https://www.instagram.com/mariqueque1