torstai, 25. lokakuu 2018

Lähenee lähenee

Meidän juhlien järjestelyt senkuin kiihtyy,ja aika hupenee. Ei sen puoleen, valmiina ollaan :) 

Eilen vein mekkoni ompelija-ystävälle tuunattavaksi ja kultasepän lähetystä odottelen jännityksellä. Onhan tässä vielä muutamia pikku juttuja vielä työn alla, mainitakseni nyt vaikka omat hiukset, jotka siis satuitte varmaan huomaamaan, värjäsin räiskyvän punaisiksi 2 viikkoa sitten, ja juurikasvu siellä sitte jo on melkein sentin!!! Hiuksia olen kasvattanut puolisen vuotta,ja nythän tämä pehko on aivan kamala kun ei tässä ole mitään mallia,mutta toivon että mittaa on sen verran että minun "paras nainen" saisi siihen vaikka lettikampauksen nykerrettyä. Tietenkin asianmukaiset myrkyt alle, että jokainen nysä kiehkurakin pysyy ojennuksessa, hah hah. Kukkia ja koristeita vielä mietitään,ja istumapaikkakortteja...ja varmaan tapahtumasivulle pitää kohta nykertää kaunis tiedotus itse juhlapaikasta :) 

Kyllä on nyt niin voittaja-fiilis, kun on autoasia reilassa, ja tuli ihan ex.tempore ostettua vihdosta viimein uusi sohvakin!!! Sohva nyt ei ollut oikeastaan edes toimintasuunnitelmassa, mutta sitten se vain iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuon sohvan mainos silmille, ja totesin että no tuo. Eilen se sitten tuli, mutta kuvaa tulee sitten vasta kun toivoakseni perjantaina nuot vanhat lähtee. Olkkari on nyt nimittäin sanoisinko,mielenkiintoisen näköinen ;) 

Kodin sisustuksesta tulikin mieleen, kun Iltalehdessä oli juttu https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/d43ae1e6-9a91-4cf4-9ff2-85322ba2049c_uh.shtml

Tuli taas itselle niin ahdistava olo, ja tunne että on niin paljon roinaa joka puolella, ja edelleen meillä sama ikuisuusongelma- roikkuvat romut. Tavaraa ajelehtii joka hiton tasolla mitä huushollissa on, eikä niitä auta tuosta vaan sutia vain johonkin laatikkoon, kun sittenhän ne häviää eikä kukaan tiedä missä on, ja kun joku häviää ostetaan uusi!!! VAU. Sellaista metodia olen kyllä suunnitellut, että ihan totta kannelliseen laatikkoon vaan sudin kaiken roikkuvan,ja jos joku kaipaa jotain niin siittä vain katsomaan laatikosta. En tiedä saanko ikinä sitä toteutettua. 

Alakerta se vasta onkin taas kaaoksessa! Ei tarvittu kuin kissanpissat lattialle,josta käynnistyi kauhea siivousprojekti, ja nyt sitä pirun lajittelematonta ryönää roikkuu laatikko ja pussikaupalla eteisessä. Voi hyvä luoja, armahda nyt tätä kotia jo tästä ikeestä!

Mutta en minä viihtyisi noin paljaassakaan kodissa, kyllä pitää elämän tuntua olla, mutta sitä kamaa ei tarvisi. Kunhan tästä taas jaksaisi puuhata nuo alta pois...ennen kuin haetaan viimeinenkin muuttokuorma miehen asunnolta. Vielä olisi pari kalustetta saatava mahtumaan tänne, ja taas saa minun mielikuvitus pistää parastaan peliin. Onneksi tämä on sellainen minun mielenkiinnon kohde, jota puuhaan mielelläni. Kädenjälki näkyy hyvin tässä hommassa :) 

Näillä sitten loppuviikkoon puksutellaan...hetki vielä tässä hierontalaite niskaa mylläten ja sitten taas aikataulu kutsuu...

 

 

 

 

lauantai, 20. lokakuu 2018

Vapaan viikonlopun "ToDo" :D

Olemme taas siinä ihanassa tilanteessa, että perheen lapset on jaettu kukin omiin kohteisiinsa, ja rötväilemme kotona seuranamme vain kissat.

EIKU....

Torstaina kävimme Heinolasta ostamassa uudemman auton, kiitos ja kumarrus mummolle, joka joutui väliaikaiseksi maksumieheksi meidän tuskaillessa toimimattoman oman pankin mobiilipalvelun kanssa. Auto on muuten ihana!!!! Merkki ei vaihtunut mutta malli ja vuosimalli sentään päivittyivät. 

Perjantaina sitten oli jakopäivä.Yksi lähti leirille, yksi oli jo torstaina mennyt isälleen ja seuraavat kaksi menivät perjantaina.Yksi luuhaa tämän hetkisen poikakaverin luona- varsinainen kyläluuta! Jonkinmoista sanallista kurin järjestyksen ja Herran nuhteen palautusta oli ilmassa kun vähän kerrattiin asiallisia sääntöjä koskien kotiin ilmoittelua jne. 

Kun lapset oli jaettu pitkin maailmaa, hurautimme Motonettiin hakemaan sisätilapistoketta autoon,sekun siitä tosiaan puuttui.Pitäähän se nyt sisätilakin saada lämpöiseksi kun alkaa pakkaset paukkua. Ilta menikin telkun ääressä,ja siihen kainaloon,pää rinnalle, se urvahti ukkelikin kun innostuin katselemaan kaikkea mitä telkku eilen illalla tarjosikaan.Nimittäin- on se vaan mukavaa kun saa omassa makkarissa, omassa ihanassa pedissä pötköttää ja katsella telkkua, kun semmoinen sinne nurkkaan kiinnitettiin. Ihanaa luxusta, koska sohvalla ei varsinaisesti ole hyvä röhnöttää ja divaanille mahtuu hyvin vain yksi :)

Tänään ohjelmassa olisi pistokkeen asennus ja ainakin haetaan Ikeasta kylppärin tuunailuun tarvikkeita osa 1. Projektin etenemisestä laitan Instapäivityksiä. Suunnitteilla on siis kylppärin tuunausta muutoin, mutta laattoja ei nyt tähän hätään aleta laittamaan uusia, vaikka siihenkin tuon miehen sormet syyhyäisi. Tänään voisimme ruokkia itsemme Burger Kingin tarjouksella, jolla saa 8 eurolla kaksi ateriaa. Tämän viikonlopun voin vielä syödä tyhmästi, mutta lupasin että maanantaina alkaa minun karkkilakko. Kertakaikkiaan!!! Minun ihanat rasvasoluni ovat päässeet imemään vähän liikaa herkkuja,ja se tuntuu ikävästi tuossa keskikehossa ahdistuksena, jotenka kyllä se nyt vain on ruvettava. MIes kysyi että tuleeko sinusta sitten kiukkuinen. Varmaan tulee, ihan samoin kuin hänestäkin tuli hetkeksi ärtynyt hermostunut ja kiukkuinen kun hän lopetti TUPAKAN, mutta nyt jo 2,5 viikkoa mennyt ,ja hän on taas normaali. Olen niin mielettömän ylpeä hänestä, ja jos rööki on sinunkin ongelma, niin

YOU CAN DO IT TOO!!!! 

 

Nyt kun aamukahvit on viimeistäkin pisaraa myöten juotu, ja loppu tippa kylmettynyt kupissanikin, voisimme lähteä tätä päivää puuhaamaan. Ehtisi sitten vielä illalla levätä, saunoa ja katsoa jopa Putousta livenä, koska sehän alkaa tänään, jee! 

 

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille :) 

 

 

tiistai, 16. lokakuu 2018

Erityisherkkä,adhd vaiko vain "herkästi suuttuva"?

Itseäni kiinnostaa nämä kaksi ominaisuutta ihmisissä, erityisherkkyys ja adhd. Minulla on omakohtaista kokemusta monenlaisesta erityisyydestä ja oirehtimisesta, niin itsellä kuin lapsillanikin, joten aihe on kiinnosta monesta syystä. Olen monesti pohdiskellut näiden kahden ominaisuuden samankaltaisuutta, ja syitä niiden esiintymisiin. Syyt johtavat tiemme hermostoon ja aivotoimintaan molemmissa tapauksissa, niiden reagointitapaan ja alkusyyhyn, eli synnynnäiseen taipumukseen ! Kuinka kiehtovaa!!! 

Erityisherkkyys on käsitteenä noussut viime vuosina esille, kiitos kaiken kaikkisen itsetutkiskeluun kannustamisen lisääntymisen, ihmiset alkavat havainnoida sisäisiä pirteitään enemmän ja haluamaan vastauksia miksi näin. Omaa elämää lapsuudesta saakka onkin leimannut juuri kysymyks "Miksi" "Miten niin?" "Selitä1", oli sitten kyse matematiikan kaavioista ,kompassin käytöstä taikka sosiaalisista tilanteista. Erityisherkkyydestä on saanut viime aikoina kuvan ns. muotijuttuna, mutta aivan kuin mikä tahansa muukin vaikkapa sairaus, ennenkuin sen olemassa olo ylipäänsä löydetään ja diagnosoidaan, sitä ei ymmärretä, eikä sitä osata huomioida hyvin. Vertailuna vaikkapa toinen "muotidiagnoosi" adhd, jota kokevat henkilöt ovat vielä minunkin lapsuudessa ja alakouluaikana olleet Tarkkislaisia (ns tarkkailuluokka, eli vrt nykypäivän erityisluokat tai tuetun oppimisen pienyksiköt) .Tarkkislaisilla oli vain verrattain huono maine koko koulun silmissä.He olivat niitä sopeutumattomia, tappelunhaluisia, laiskoja ja varmaan tyhmiäkin häiriköitä, joiden pääasiallinen syy olla koulussa oli mölistä tunnilla ,kävellä luokassa ,heitellä kuminpaloja, uhmata opettajaa ja sitä rataa. Ja sitten ne joutuivat tarkkikselle, ja kaikki olivat tyytyväisiä ja helpottuneita. Tarkkislaisia myös pelättiin ja varottiin hiukan, sillä heidän impulssiherkkyytensä oli verrattain korkea. Kuulostaa tutulle. Mutta 80-luvun koulumaailma ei vielä osannut nimetä tätä tarkkaavuuden pulmaa, vaan adhd -oireisia on pidetty yksinomaan huonosti kasvatettuina hyvin pitkään. Vieläkin kun lapsella alkaa ilmetä oiretta johtuen asiasta taikka toisesta, vedetään helposti kasvatus mukaan kuvioon. On totta että varhaiskasvatuksella ja esim kiintymyssuhteen rakentumisella on merkitystä lapsen ilmentämään käytökseen, silti vanhempia syyllistävä ajattelu ei tuo helpotusta lapsen oireisiin, eikä hänen sosiaaliseen ympäristöönsä vanhempien lisääntyneen syyllisyyden ja kuormituksen kasvettua. 

Erityisherkälle mainitaan muutamia pääpiirteitä, joista voi tunnistaa itseään. Toisaalta myös stressi tuo samantyyppistä sietokyvyn laskua esiin. Adhd- diagnoosi pitää sisällään tietyt oireistot, mutta myös niitä voidaan saada esiin kun henkilön stressiympäristö korostuu. Pohdittavaa siis riittää, ja myös näissä kahdessa ominaisuudessa, erityisherkkyydessä ja adhd:ssa näen paljonkin yhtäläisyyttä. On kyse kenties aivojen synnynnäisestä tavasta käsitellä asioita "liian herkästi", koska tietyntyyppiset henkilöt aistivat, kokevat ja täten kuormittuvat valtaväestöä nopeammin ja herkemmin.

Virittyminen ja kuormittuminen yhdistävät tässä kohtaa näitä piirteitä. Kumpikin tyyppi ylivirittyy herkästi ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä, joita voivat olla konkreettiset äänet,valot,hajut,ihmiset,omat vaatteet, sekä sisäisistä esimerkiksi oma mieliala ja tunnetilat,esim pelko,innostus,ilo, velvollisuudentunteet ja muiden vaatimukset, murheet, jopa kipu ja nälkä. Ärsykkeet voivat olla siis mukaviakin juttuja, mutta kuormittuva "aivotyyppi" ei pysy mukana tässä ja väsyy. Tulee esilaisia vastareaktioita kuormitukseen. Adhd diagnoosinen saattaa räjähtää ja enemmänkin erityisherkäksi mielletty purskahtaa itkuun. Nämä molemmat ovat näkemykseni mukaan ylivuotamisreaktioita, joiden taustalla on liika aistiärsyketulma, joka väsyttää. 

Niin adhd ihmisen, kuin erityisherkänkin tärkein oppiläksy olisikin oppia tunnistamaan itsessään vaaran merkit, ja säätelemään kuormituksen määrää. Tässä säätelyosiossa voisin ehkä nähdä ensimäisen eron adhd ja erityisherkän välillä? 

Asioiden prosessointi eli omalle maailmankuvalle mielessään asioiden sovittaminen, on voimakas tarve niin ikään molemmille tyypeille. Erityisherkästä ihmisestä sanotaan, että hän ei välttämättä edes haluaisi taikka jaksaisi ajatella kaikkia asioita niin syvästi, mutta koska hänellä on tämä sisäsyntyinen taipumus käydä asioita läpi mielessään ennen varsinaista toteuttamista, hän ei voi oikoa tässä kohtaa, vaikka varmasti monesti haluaisikin. Sillä tämän ajatusketjun tunnelmat ja vaikutelmat tulevat hyvinkin todellisiksi fysiologisella tasolla herkälle niiden painuessa herkkään mieleen. Tämä prosessointi taas voi johtaa ylivirittymiseen ja sitä kautta esimerkiksi kehon kautta tuntuviin erikoisiin tuntemuksiin mm kehon tärinä, sykkeen nousu, hikoilu ja punastuminen. Erityisherkän kerrotaankin olevan keskivertoa kiinnostuneempi henkisistä asioista, niiden herkkyyden vuoksi. Hän pystyy helpommin omaksua hienojakoisia tuntemuksien vastaanottamista. 

Adhd- ihmisellä prosessointi niin ikään tuottaa ylimääräistä "tutinaa", sillä heidän aistikokemukset ovat myös usein ylimitoitettuja, ja toisaalta etenemättömiä mikäli tarkkaavuutta ei jaksa pitää yllä kunnes asia on prosessoitu, ja henkilö tietää kuinka toimia. Impulsiivisuus astuu tässä kohden esiin, sillä pitkäjänteisen asian suunnittelun sijaan adhd- ihminen usein toimii. Jos hän jää miettimään kuitenkin toiminta-tapaansa ennen toimintaa, voi se johtaa suureen turhautumiseen ja levottomuuteen tuntiessaan mahdottomaksi toimia,mielenmallittamisen puutteellisuuden vuoksi. Sama asia siis hiukan eri vinkkelistä.

Erityisherkän ihmisen kentien näkyvin ominaisuus on empaattisuus, ja sitä kautta eläytyminen tunnelmiin ja tilanteisiin äärirmmäisen herkästi vivahteita tunnustellen, jopa intuitiivisesti. Hän liikuttuu herkästi niin hyvästä kuin pahastakin, ja saattaa kyyneltyä hämmentävästikin. Tunne-elämä on tältä osin todella vahva ja voisi sanoa jopa dominoiva. Tämäkin aiheuttaa tietenkin hämmennystä jopa itsessään kuin muissakin, jopa häpeää siitä kuinka herkästi tuntee. Omana huomiona mainitsen esimerkiksi suruntunteen mukanaan tuoman fyysisen tunteen, äkillisen rinnan ja sydämen kautta menevät viillon tai piskoksen. Samoin myös suuri ilo voi tuottaa kuin pumpulipilven laukaisun rinnasta onnellisuuden tunteena. Itse uskon adhd- ihmisten myös tietyllä tavalla imevän tunnelmia. He tulevat levottomammiksi jos ympärillä on levottomia ihmisiä, ja taas jäsentyneiden ja rauhallisten keskuudessa heilläkin on enemmän potentiaalia kokea peiliefektiä muista. Koska diagnoosimääritelmänä adhd kuuluu autismikirjon diagnooseihin, ja näin ollen käytöksessä näkyy myös tapauskohtaisesti autismipiirteisyyttä, mm tässä peiliefektin vaikutuksessa, jota taas autistinen henkilö käyttää ylipäänsä selvitäkseen sosiaalisista tilanteista. Suomeksi matkiminen, toisto. Adhd- henkilön tulkinnoissa toisesta ihmisestä puuttuu kenties paljon pieniä vivahteita, ja ilmenee enemmän sokeutta tulkita tarkoituksia, kun taas erityisherkkä tulkitsee usein yli. Yhtäläisyyttä on aisti ja tunnetulkintojen hämmentävyys puoleen ja toiseen, mikä taas vastaavasti provosoi ihmistä helposti ylivirittyneeseen tilaan. Tämän vuoksi kummallekaan tyypille ei sovi kovin pitkät ajat suuressa ihmisjoukossa, jossa erityisherkkä aistisi tunnelmaa uuvuksiin saakka ja häiriintyisi vieraiden ihmisten tunteiden tuntemisesta, ja adhd- ihminen taas siitä lukemattomasta tulkitsemattomasta ärsyketulvasta joka ei jäsenny päähän. Toisaalta erityisherkällekin haastavaa on eritellä tuntemiaan tunteita, ja vallankin hahmottaa ovatko ne omia vaiko toisen. Saman näkisin tapahtuvan osittain myös adhd- ihmisellä. 

En ole alan tutkija, vain kokemusasiantuntija, joten kirjoitukseni sisältää paljon omaa pohdintaa näistä ilmiöistä, sitä miten olen kokenut asioita,taikka havainnut niiden menevän lähipiirissäni. Tästä tekstistä puuttuu paljon tärkeitäkin ja mielenkiintoisia sivujuonteita, mutta koska...oma keskittyminen ei riitä ylläpitämään tekstiä kasassa tämän pidempään, vaan sisäinen tutina alkaa voimistua siihen malliin, että tiedän olevan viisainta ottaa huilia, päätän tämän aika erilaisen blogipläjäyksen tähän. 

Pohdittavaksi jätän itse kullekin nämä asiat, ja jatkan omaa pohdiskelua. 

Molemmissa tapauksissa hoitona on itsensä rentouttaamisen taito ja kuormituksensa huomioiminen Loppuun suora lainaus Hsp-elämää sivustolta 

Pidä kehostasi ja mielestäsi hyvää huolta

 

Aikaisemmassa Hellä Mieli-blogikirjoituksessani esittelin kuusi keinoa, joilla helpottaa jännittämisoireita. Erityisherkän jännittäjän on erityisen tärkeää tulla sinuiksi oman kehonsa ja sen reaktioiden kanssa. Vaikka oppisimme mielen rauhoittamisen keinoja, erityisherkkä keho (hermosto) tulee aina reagoimaan tavalla tai toisella ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Nämä oireet vain vahvistuvat, jos emme pidä itsestämme hyvää huolta esim. nuku tarpeeksi tai syö säännöllisesti.

 

Sinällään se ei ole ongelma, että keho reagoi, vaan se, miten suhtaudumme siihen. 

Voisimmeko ottaa erilaiset kehon reaktiot vastaan hyväksyen ja vain myötätuntoisesti havainnoiden? Jos säikähdämme ja häpeämme fyysisiä jännitysoireita, mielemme alkaa tuottaa katastrofiajatuksia (esim. pelko kontrollin menettämisestä tai sairauskohtauksesta). Näillä ajatuksilla vain lietsomme oireita vahvemmiksi. Jos puolestaan olemme tietoisia omasta kehostamme ja sen toiminnoista, voimme rauhoitella itseämme ja lieventää fyysisiä reaktioita.

 

Terveisin tämän blogin kirjoittaja, erityisherkkä vai adhd? 

 

 

 

 

 

 

 

perjantai, 12. lokakuu 2018

Sitä sun tätä

Hip hei, päästiin perjantaihin saakka!!! JEEE,ensi viikko on syyslomaa, eli kaikki lapsetkin lomailee.JEEEE, eiku... No on se ihan jee, kun ei ole aikatauluja eikä tarvi aamulla lähteä mihinkään,ei kertakaikkiaan mitään ensi viikolle! Mielettömän hykerryttävä ajatus :)

Tee-Kuutonen lähti mummolaan. Tee-Viitonen lähti iskälle. Muurahaispeppu lähti kaverille reppuineen ja meinasi jos yöksi jää. Meillä on täällä nyt huomattavan rauhallista, vaikka Ipana kaverinsa kanssa tuossa selän takana Minecraftia pelaavatkin. 

Miehen kanssa käytiin sopimassa juhlapaikassa järjestelyjä. Tosi hienoo ja jännää kun asiat etenee,ja ovat jo hyvässä mallissa. Paikan pitäjä/omistaja oli persoonallinen "äijä", mutta tuli kyllä kiva fiilis että paikka on meille oikeenkin passeli, joten sitä suuremmalla ilolla odotellaan. Saatiinhan me vähän kotitehtäviä tietenkin, istumajärjestystä ja koristelumietintää, ne on kivoja puuhia. Saatiin valittua teemavärikin ja sen ympärille voidaan sitten keksiä jotain koristeita ym, mikäli inspis iskee. Mutta ihan ilman krumeluurejakin pärjätään. 

Tänään kun saattelin tyttöä bussille Lahdentien varteen lähtemään mummolaan, ajatukset harhailivat ohi ajavien bussien tahdissa. Ne harhailivat siihen, kuinka elämästä on hävinnyt ihmisiä, ja siihen miksi on hävinnyt. Ajatelma on monisyinen, mutta alkusykäys on aina siinä,että jonkun mielestä jonkun toisen elämä ei mene niinkuin pitäisi, ja siihen väsytään tavalla taikka toisella. Olen itse ollut siinä asemassa, että elämäntilanteeni on ollut niin vääränlainen jonkun mielestä, enkä ole kyennyt siihen muutoksia tekemään vaikka olisin halunnutkin, ja tämä on johtanut välien katkeamiseen. Ymmärrän tämän kyllä, sillä kysehän on ollut monimuotoisesti rajojen pitämisestä sillä toisella ihmisellä. Hän on rajannut, ettei halua ottaa vastaan enää sellasta ikävää infoa, jota minun tilanteesta saa, ja joka tuntuu huonolle hänestä itsestään. Ymmärrän, tottakai. Samalla sitä vain miettii, olisiko voinut vaikka auttaa konkreettisesti, sen enempää avaamatta tilannetta. 

Oli nimittäin aika, jolloin toivoin, usealle puhuin ja jopa pyysin, ja mielessäni rukoilin, tulisipa joku ja veisi minut pois tästä! Siitä tilanteesta, josta en irti päässyt itse, vaikka kuinka sätkin ja yritin pyristellä. Vaikka kuinka hakkasin järjen äänellä mieltäni ja hakkasin päätäni toistaen aina uudelleen ja uudelleen samaa virhettä. Se että on sitkeä, on hyvä, mutta joissain kohdissa se väistämättä kääntyy itseä vastaan, koska pakkotoistaa sitkeästi samaa kaavaa, vaikka se on jo monesti tuhoon tuomituksi todistettu. 

Kukaan ei tullut viemään minua pois eikä pelastamaan.Niin paljon vähemmillä vaurioilla olisimme voineet selvitä, mutta ei. Olen tuskaisen tietoinen siitä, millaista haittaa olen tahtomattani aiheuttanut.Ainoa toivonkipinä on teoria mielen joustavuudesta, siitä kuinka raskaistakin tapahtumista voi toipua ja eheytyä hyvin, mikäli mieli on joustava. SEn voisi kuvata sillä, että joku ampuu pingispalloilla kohti materiaa, joka voi olla kuin pumpulia, taikka savea. Se mitä tapahtuu sen jälkeen materialle, kun pallo on siihen osunut, palautuuko sen muoto, vai jääkö siihen kuoppa? Tämä on psykologiassa havaittu erilaisuus eri ihmisten välillä, joka selittää miksi toinen selviää paremmin kuin toinen. Tähän teoriaan toivoni nojaa, yhtään enempää taikka vähempää,näin se menee. 

Elämän kolhujen aikaan, ja myrskyävässä elämäntilanteessa tuli paljon vaurioita. Niitä voin nyt tarkastella rauhallisesti, ja miettiä niin, että tein parhaani mitä olen siihen maailman aikaan kyennyt. Ehkä niiden ystävyyksien ja tuttavuuksien piti mennä niissä myrskyissä. Ei kenenkään tarvi. Sehän tässä ihan oikeasti hupaisinta onkin, että eihän kenenkään oikeasti tarvi "kestää", mutta monet haluavat kestää, ja useissa tapauksissa se kestäminen on myös samalla pelastanut sen toisen. On aika vaikeaa sanoa, milloin on ihan jees kestää. Kai se piste määräytyy sen mukaan, kuinka kauan se on järkevää. Mutta kun oma järki haalenee usein asioiden tiimellyksessä, ja siitä värittömyydestä ei kukaan enää saa selvää, olisi osattava luovuttaa. Mutta luovuttaminenhan on luusereiden toimintamalli, ettei viitsi pinnistellä,kun on helpompaa vaan luovuttaa. Mutta eihän luovuttaakaan saa heti, vaan on pinnisteltävä ja kestettävä ja...ja sitten voidaankin olla jo omien rajojen ja voimien äärirajoilla.

Olen niin onnellinen että tämä vaihe elämässä on toivoakseni ikuisiksi ajoiksi ohi, kunnes kuolema minut korjaa muille taistelutantereille. Tietenkin oman draamaisen elämäni lisäksi lähipiiriin tietenkin kuuluu ihmisiä, joiden elämästä surustun, haluaisin auttaa, mutta kuten jouduin kokemaan omalla kohdallakin- se piste vaan tulee joskus vastaan, milloin kaikki vaan napsahtaa, ja loppuu kuin seinään. Siinä on sitten ollut sen asian vaatima aika ja vaadittu ymmärrys, päätepiste. Ne on vain niin uskomattomia. Toivoisi tietenkin usein, että nämä päätepisteet tulisi ikäänkuin ajoissa, ennenkuin ehtii ryvettyä niin paljon, mutta silläkin lie tarkoituksensa. 

Tällaisia ajatuksia sitä ehtii miettiä bussipysäkillä!!!! 

Nyt laskeudun itsekin lomamoodiin. Tacovuokaa uuniin lapsityövoimalla, edelleen rauhallinen ympäristö (Minecraft on loppunut) Toivon että saan vähän visiota huomiselle tällaiseen ideaan kun "strukturoitu ympäristö". Ok en uskokaan pääseväni siihen tasoon, josta haaveilen ,mutta jos edes hiukan lähemmäs sitä. Edes niiden roikkuvien, paikattomien asioiden suhteen. Siitäkin tulisi jo iloinen mieli!!! 

 

Oikein ihanaa viikonloppua just sullekin, ja hyvää syyslomaa minun puolesta!!! 

 

tiistai, 9. lokakuu 2018

Toimintalistat- *check*

Äskeisen hassun puheenvuoron jälkeen kirjoittelen niitä juttuja, jotka ovat pitäneet viime aikoina pikku kuupan kuumottavassa tilassa. Toimintalistaus on siirretty Keep- sovellukseen, jotta vapautin sen muistitilan päästäni mylläämästä. 

Päivät ovat täyttyneet hoidettavista asioista, ja jos on tuntunut että ne asiat yhtäkkiä loppuvat, niin ainahan kaikkea voidaan ideoida lisää.

Mitä viime päivinä on siis tapahtunut?

Kylppärin tuunausta. Iso kaappi purettiin pois ja lahjoitettiin eteenpäin. Pesukone ja rumpu sijoitettiin vierekkäin, ja niiden päälle seinään kiinnitettiin hylly. Kylppärin miniremppa jatkuu seuraavassa vaiheessa, siis siinä vaiheessa kun iskemme siihen näpit kiinni, siis silloin, kun esim auton korjaukset on tehty, ja auto saanut leiman paperiin... Kylppäriin siis suunniteltu työtaso, ja työtasolle uusi allas. Pyykkikaappi poistuisi ja tilalle tulisi tason alla olevat pyykkipussit, ja pyykkikaappi-rumiluksen tilalle voisi asentaa jonkin nätimmän hyllyn, jossa taas voisi olla muiden tarpeellisten asioiden paikka. 

Auto tosiaan vaatii vain polttimoiden vaihtoja, mikäli kyse ei sähkövioista,sekä jarrukilven laiton. Autokuume jylläisi kovana, mutta kun viimein olen kuullut sisimpäni huudon,tai siis antanut periksi sen kiljunnalle ja todennut että se huutaa edelleen sen saman automallin nimeä, mitä aiemminkin, olen tyytynyt kohtalooni. Tämän toteutus vaatisi vähän enemmän valuuttaa, ja pihinä ihmisenä olen valmis hautaamaan moisen haaveen. Kai tuo Sitikka vielä 5 vuotta kestää, ja sitten voisikin ostaa jo ihan 5 hengen auton. 

Juhlat! Voi vitsi kuinka jännää on ollutkaan ottaa vastaan tarjouksia ja samalla ,edelleen pihinä, punnita vaihtoehtoja ja laskea konkreettisesti raakaa rahaa paperilla. Mutta tämä on mun alaa, tässä olen hyvä, nou problem :) Mutta, haluan juhlista mukavat ja kivat ja meille mieluiset.Koska ne on tärkeät juhlat, en juurikaan tässä kohtaa halua sortua minkään valtakunnan kikkailuihin, vaan haluan kaiken sujuvan smoothisti eteenpäin. Juhliin liittyy paljon pikkuista puuhaa, mutta pääsääntöisesti ne alkavat olla näpeissä, jess.

Työt!!! No niimpä. Uusia tuulia haistellaan tälläkin saralla. 

Perussäätö. Ipana eskariin, oululaisten jahtaus viimeistään samalla oven avauksella, auton tankkaamista, kaupassa pyörähtelyä, hoidettavia kontakteja ja palavereja niin livenä kuin puhelimitsekin, itsensä hoitamista, kodinhoitoa (sen mitä laiskalla otteella jaksaa... siksi lapsille onkin kehitetty Pistejärjestelmä, joka ei kyllä oikein ole vielä sisäistynyt...) Aikatauluja, harrastuksia, kehityskeskusteluja miehen kanssa, kokonaisvaltaisen elämäntilanteen huojennus pohdintaa...

Ystävät ovat jääneet niin taka-alalle kuin olla ja voi. Sentään Whatsappilla voi kuulumisia kysellä ja mietteitä vaihdella, mutta ketään en ole tavannut livenä sitten sataan vuoteen. Kukaan ei koskaan ehdi, ja itsekin ehtii niin hirveän huonosti muka. Toki on se tottakin, sillä kun lapset ovat kotona, on pidettävä kiinni päivärytmistä kynsin ja hampain, ja mikäli itse aikoo kyläillä ilta-aikaan jossain, on lasten toiminnat oltava hyppysissä kuitenkin ja kotiintuloaika itsellekin klo 19 :) Joten vaikeaa on. Oi niitä aikoja kun oli kotiäitiystäviä joilla oli aikaa nähdä vaikka päivälläkin. Silloin kun oli pieniä lapsia, silloin sitä hurauteltiin toiselle kotona makaavalle äitylille kahveelle vaikka koko päiväksi.

Elämä on yhtä toimintalistaa, mutta uskoisin että on parempi siltikin, että elämässä on sisältöä, kuin se, ettei olisi.

Ja kuten sanottu, jos tuntuu että lista alkaa huveta, on helppoa keksiä aina uusia juttuja sinne täytteeksi ????